Lady Bird (2017) - arvostelu



Ohjaus: Greta Gerwig
Pääosissa: Saoirse Ronan, Laurie Metcalf, Timothée Chalamet,
Beanie Feldstein, Tracy Letts, Lucas Hedges, Odeya Rush,
Jordan Rodrigues, Marielle Scott, Lois Smith
Genre: Komedia, Draama
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Olen aina pitänyt A24-tuotantoyhtiön julkaisemista tuotoksista ja olen katsonut nitä aina mielelläni lisää, kun mahdollisuudet ilmaantuvat eteeni. Kyseinen yhtiö on siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin tuoreen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. A24-elokuvat ovat lähes aina hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, helposti lähestyttäviä ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen, vaan jättävät jälkeenpäin jotain mietittävää.


Olen kuullut paljon hyvää Lady Bird -elokuvasta, mutta en koskaan tuntunut saavani sen katsomista aikaiseksi, vaikka se sinnitteli katsastuslistallani pitkään. Nyt oli kuitenkin sopiva aika käydä listat läpi ja kyseinen elokuva valikoitui seuraavaksi katsastettavaksi tuotokseksi. Mikä sai minut alunperin kiinnostumaan elokuvasta, oli mielestäni kahden lahjakkaimman nousevan tähtinäyttelijän Saoirse Ronanin ja Timothée Chalametin mukanaolo.

Greta Gerwig tuli ohjaajana minulle tutuksi Pikku naisia -elokuvan kautta, joka yllätti minut täysin mukaansatempaavalla luonteellaan, vaikka en varsinaisesti ollutkaan elokuvan kohdeyleisöä. Sen jälkeen olin hyvin kiinnostunut näkemään, että mitä hän sai aikaiseksi ohjausdebyyttinsä kanssa, sillä palautteet olivat olleet suurimmaksi osaksi hyvin positiivisia ja ylistäviä. Pikku naisia -elokuvan tapaan, en ollut ihan varma, että toimisiko tämä elokuva minulle yhtä hyvin, kuin varsinaiselle kohdeyleisölle, mutta halusin saada tietää sen mahdollisimman pian.


Christine ''Lady Bird'' MacPherson on sacramentolainen lukiolaistyttö, joka tuntuu aina soutavan elämässään vastavirtaan. Hän kaipaa seikkailua, hienostuneisuutta ja mahdollisuuksia, mutta ei löydä niistä mitään pieniltä kotikonnuiltaan Sacramentosta. Peloton abturientti yrittää kuitenkin kiivaasti etsiä itseään ja paikkaansa maailmasta. Siinä ohessa hän osallistuu koulun näytelmään, riitelee ylisuojelevan äitinsä kanssa jatkuvasti, kokee ensirakkautensa ja haaveilee yliopisto-opinnoista USA:n itärannikolla.

Lady Birdyksi itseään kutsuva Christine elää alemman keskiluokan perheessä, jolla ei ole varaa uusiin vaatteisiin, kalliisiin kouluihin tai ylimääräisiin hömpötyksiin. Viisihenkiseen MacPhersonin perheeseen kuuluu Laurie Metcalfin esittämä ylisuojeleva äiti Marion, Tracy Lettsin esittämä ylikiltti isä Larry, Jordan Rodriguesin esittämä adoptoitu poika Miguel, Marielle Scottin esittämä Miguelin lävistetty tyttöystävä Shelly Yuhan, sekä Saoirse Ronanin esittämä Christine.


Seuraamme Christinen jokapäiväistä lukioelämää, joka pitää sisällään paljon teini-ikäiselle tytölle tavanomaisia asioita ja aktiviteetteja. Tunteen kasvavat ja kuohuvat yli reunojen sekä positiivisella, että negatiivisella tavalla. Elämän suuret muutokset stressaavat ja motivoivat Christineä eteenpäin matkallaan kohti omaa tulevaisuuttaan, joka odottaa ottajaansa horisontissa. Tyttö ei tiedä itsekään vielä miksi haluaisi aikuisena ryhtyä, mutta tietää kuitenkin sen, ettei länsirannikko kuulu hänen tulevaisuuden suunnitelmiin.

Elokuva etenee hyvn nopeatempoisella tahdilla ja se käsittelee Christinen lukioelämän suurimpia hetkiä ja käänteitä. Nopeatempoisuus ei kuitenkaan haittaa katselukokemusta ollenkaan, sillä elokuvan tahditus on alusta asti niin mukaansatempaavan laadukasta. Jopa yllättävän nopeasti katsoja pääsee käsiksi elokuvan ytimeen. Alusta alkaen Christinen hahmo ja hänen ympärillään hulmuava ympäristö alustetaan ja rakennetaan erittäin varteenotettavaksi kokonaisuudeksi. Sitoudumme hänen elämäänsä hyvin helposti ja sen vuoksi pystymme moitteettomasti investoitumaan hänen kokemuksiinsakin.


Suuren tunnekuohun keskellä elokuva tarjoaa paljon lämminhenkisiä ja emotionaalisia hetkiä, sekä tasapainottelee siihen mukaan myös sopivasti uskottavaa draamaa. Toki kokonaisuus saattaa ajoittain tuntua kaoottiselta ja ailahtelevalta tunteiden suhteen, mutta sen realistinen ja mukaansatempaava luonne pitää huolen siitä, että katsoja pysyy keskittyneenä ja investoituneena itse tarinaan erinomaisesti. Elokuva onnistuu myös virheettömästi sulattamaan osuvaa huumoria varteenotettavan draaman sekaan tehden kokonaisuudesta uskottavan luontevan.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on hyvin laadukasta katsottavaa monipuolisesta värimaailmasta hyvin tarkasti harkittuihin kamerakulmiin ja -ajoihin. Visuaalisella tarinankerronnalla onnistutaan myös vakuuttavasti viestimään tämän epätavanomaisen perheen dynamiikkaa ja pienen sacramentolaisen kaupungin sielua näytön toiselle puolelle. 2000-luvun alku paistaa myös hyvin kirkkaasti tarinan sivussa politiikan ja vanhanaikaisten puhelimien muodossa. Näitä aiheita käsitellään hienovaraisesti ja sopivan verran, minkä vuoksi saammekin paljon uskottavamman tunnun tarinan ottamasta aikakaudesta ja sen keskeisimmistä trendeistä.


Roolisuoritukset ovat elokuvassa erittäin vakuuttavia ja uskottavia. Nostaisin joukosta kuitenkin kaksi ehdotonta onnistujaa, jotka ovat Saoirse Ronan ja Laurie Metcalf. Saoirse Ronan ottaa hyvin tiukan otteen katsojastaan vahvan ja kapinallisen Christinen hahmon voimin. Ei ainoastaan, että hän vakuuttavasti tuo tämän teini-ikäisen hahmon eloon, mutta kesy ja kokematon persoonallisuus välittyy moitteettomasti näytön toiselle puolelle.

Laurie Metcalf on taas täydellinen ylisuojelevan äidin Marionin roolissa. Elämän turmelema ja kompleksi hahmo ei ainoastaan ole vastuullisen ja rakastavan äidin ruumiillistuma, mutta näyttelijän ilmaisuvoimainen ja uskottava lähestymsitapa hahmoon tekee hänestä hyvin realistisen. Christinen ja Marionin välinen suhde tuntuu alusta asti niin aidolta ja syvälliseltä. Kaksi vahvaa ja täysin toisistaan eroavaa persoonaa nahistelevat ja ottavat yhteen keskenään useasti elokuvan aikana, mutta sen kaiken takana paistaa kuitenkin syvä rakkaus, joka lämmittää katsojan kuin katsojan sydäntä.


Lady Bird ei ole vain tarina lukiolaistytön kasvusta ja hänen tekemistä virheistään, vaan se on tarina rakkaudesta, perheestä, oman paikkansa löytämisestä ja mikä tärkeintä - kiitollisuudesta. Välillä onnellisuus ei ole siellä missä sen olettaisi olevan, eikä ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kaikki tekevät virheitä ja niitä kuuluukin tehdä elämässä, sillä juurikin ne virheet opettavat elämässä parhaiten - heti vanhempien neuvojen jälkeen tietysti.

Ymmärrän ehdottomasti, jos elokuvaa ei herätä kaikissa samanlaisia tunteita kuin minussa, mutta se on ehdottomasti erinomainen elokuva. Vaikka se jättääkin muutaman punaisen langan roikkumaan ja kysymyksen ilmoille, jäävätkin ne tulkinnanvaraisiksi katsojan mielikuvituksen jatkettavaksi. Elokuva ottaa hyvin kliseisen konseptin ja vääntää siitä hyvin omaperäisen version, joka ei ainoastaan onnistu naurattamaan ja nostamaan tunteita pinnalle katsojassaan, mutta saa myös tämän varmasti samaistumaan monin tavoin elokuvan tarjontaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.3.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit