Ohjaus: Autumn de Wilde
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Johnny Flynn,
Bill Nighy, Mia Goth, Josh O'Connor, Callum Turner,
Amber Anderson, Miranda Hart, Tanya Reynolds
Genre: Komedia, Draama
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia
Emma on elokuva, joka kuului kyllä katsastuslistalleni ensimmäisen trailerin julkistuksen jälkeen, mutta en oikein odottanut siltä mitään sen kummempia saavutuksia. Rehellisesti sanottuna pukudraamat eivät ole olleet minulle koskaan kovinkaan tärkeässä asemassa, mutta nerokkaan The Favouriten ja loisteliaan Little Womenin katsastusten jälkeen olen alkanut arvostamaan niitä jo pikkuhiljaa enemmän. Täten olen alkanut soutamaan vastavirtaan ja yrittämään laajentaa rohkeasti omaa elokuvamakuani ajan saatossa.
Emma perustuu Jane Austenin vuonna 1815 kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, josta on aiemmin tehty lukuisia sovituksia, mutta tunnetuimpiin kuuluvat kuitenkin vuoden 1996 ensi-iltansa saanut Gwyneth Paltrowin tähdittämä Emma, sekä vuonna 1995 kuvattu nuorten elokuva Clueless, joka myös perustuu löyhästi tunnettuun romaaniin. Itselleni tämä alkuperäismateriaali oli kuitenkin täysin tuntematon tapaus, vaikka kirjailijasta olenkin joskus ohimennen kuullut. Oli siis kiehtovaa nähdä kuinka elokuva toimisi aiheesta tietämättömän tahon näkökulmasta.
Kaunis, älykäs ja rikas Emma Woodhouse on kärsimätön herraskartanon neiti, joka nauttii ihmisten naittamisesta yhdistellessään ihmisten kohtaloita toisiinsa samalla, kun itse ei näe menevänsä naimisiin ollenkaan. Kaksikymmentäyksi vuotta neitokainen on elänyt vailla huolia ja murheita, mutta nyt kun romanssien rakentaminen ja manipulointi on alkanut aiheuttamaan toivottomia jälkiseuraamuksia, Emma ajaa itsensä hyvin epävarmaan nurkkaan ja hänen on löydettävä toimiva ratkaisu asioiden paikalleen järjestämiseksi.
Heti alkuun täytyy kyllä mainita, että elokuva ei yritä olla millään tasolla ylivertainen tai enemmän, kuin mitä se todellisuudessaan on. Tämä on hienoa kokea, sillä se pitää kokonaisuuden tarpeeksi pienenä ja toimivana pakettina. Tarina sijoittuu vuoden mittapuulle, joka jaetaankin elokuvassa kappaleiksi - vuodenajoiksi. Aikahyppyjä on elokuvassa luonnollisesti paljon, mutta se toimii kuitenkin kelvollisesti, kun ottaa huomioon kuinka keskittynyt se on kahteen aspektiin - pariuttamiseen jaa sen aiheuttamaan välienselvittelyyn.
Toisin sanoen kaikki ylimääräinen pinnallisuus on jätetty visusti sivuun, jotta tämä kompakti ja pieni kokonaisuus pysyisi tarpeeksi raiteillaan alusta loppuun asti. Elokuva suuntaa omalla nojallaan eteenpäin, emmekä katsojina pysty pitkään aikaan sanomaan, että mihin tarina aina etenisi ja mihin käänteisiin se suuntaisi, mikä on hyvä asia kokonaisvaltaisen kokemuksen kannalta. Se pitääkin katsojan juuri tarpeeksi uteliaana tulevasta, eikä muutu ihan liian yksitoikkoiseksi. Toki tarinan kaari tuntuu ajoittain kierrättävän samoja kaavoja ja käänteitä eri muodossa, mutta itse takaisinmaksu elokuvan lopussa on sopivan miellyttävä.
Draama parisuhteiden ja parittamisen muodossa toimii tarpeeksi varteenotettavasti näytöllä, sillä tiukkojen välienselvittelyjen sisällä Anya Taylor-Joyn esittämän Emman kiivas ja monella tapaa omahyväinen luonne paistaa kaiken muun läpi etenkin, kun hänen asemaansa kaupungin ylellisimpänä naisena uhataan kilpailijoiden avustuksella. Kun aina itseään onnistujana pitänyt neitokainen tapaa vertaisensa naisen, joka jopa ylittää tämän monissa taidoissa, Emman maailma mullistuu ja ylellinen luonne alkaa kärsimään sen johdosta. Vaikka hän näyttääkin ottavansa kilpailun vastaan siedettävästi, hänen sisällään kuhisee vimmatusti.
Roolisuoritukset ovat myös erittäin vakuuttavia ja mainioita kaiken kaikkiaan. Ne pitävät elokuvaa ehdottomasti harteillaan ja etenkin Anya Taylor-Joy - muiden suorituksia vähättelemättä - näyttää osaavansa esittää muutakin kuin pelokasta ja jatkuvasti hämmentynyttä hahmoa. Hän ottaa astetta vaativamman roolin ja onnistuu osumaan naulan kantaan hyvin uskottavalla lähestymistavallaan Emma Woodhousen hahmoon.
Harriet Smithiä esittävä Mia Goth toimii mainiosti vastapainona ylimieliselle ja omahyväiselle Emmalle ujon, suloisen ja viattoman olemuksensa avustuksella. Täytyy myös nostaa esille Miranda Hartin esittämä neiti Bates, joka varastaa jatkuvasti show'n keventäen tunnelmaa hyvin päällekäyvän ja yli-innostuvan hahmonsa avulla. Neiti Bates aiheutti monia naurahduksia elokuvan aikana ja ne olivat ehdottomasti tervetulleita.
Emma on elokuva, joka tulee varmasti miellyttämään pukudraamojen kannattajia. Ollessaan niin huumoripainoitteinen, elokuva onnistuu tuomaan yllättävän hauskan kokonaisuuden, jota tasapainotellaan puskevalla draamalla toimivasti. Elokuvan tuotannon tyyli on varteenotettava ja monella tapaa monipuolinen värikkäistä puvustuksista sieviin lavasteisiin. Elokuvan viimeinen kolmannes seuraa hyvin kaavamaista tietä, mikä on tämän sortin elokuvissa hyvin tyypillistä, mutta ottaen huomioon elokuvan alkuperäismateriaalin, se on jopa vaadittavaa.
En nostaisi itse tätä elokuvaa pukudraamojen parhaimmistoon, mutta se on ehdottomasti varteenotettava kokonaisuus, joka jätti minut lopulta enemmän positiiviselle tuulelle, kuin negatiiviselle. Tyylilajin kannattajat saattavat saada elokuvasta paljon enemmänkin irti ja suosittelenkin kokemaan sen omin silmin, mutta itselleni tämä luultavasti jää valitettavasti vain kertakatsastukseksi.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti