Black Mirror | Kausi 1 (2011) - arvostelu

Luoja: Charlie Brooker

Pääosissa: Daniel Kaluuya, Toby Kebbel, Rory Kinnear,
Jessica Brown Findlay, Lindsay Duncan, Jodie Whittaker,
Tom Cullen, Rupert Everett, Donald Sumpter

Genre: Draama, Scifi, Jännitys

Jaksoja: 3

Suureen maailmanlaajuiseen suosioon noussut Black Mirror -sarja koostuu lukuisista erilaisista tarinoista ja konsepteista, jossa tulevaisuus ja kehittynyt teknologia ovat jossain muodossa vaikuttamassa hahmoihin ja ympäristöön. Jokainen asetelma ja maailmankuva eroaa toisistaan jopa yllättävän radikaalisesti ja katsojina yritämme investoitua tähän eriskummalliseen maailmaan, joka voisi ihan hyvinkin olla omamme jonain päivänä teknologian nopean kehityksen myötä.

Ideat kehityksestä ja tulevaisuuden maailmasta ovat kun tavallisen kaduntallaajan suusta tuotuja kokonaisuuksia hullujen teorioiden muodossa, joita visualisoidaan parhaan mukaan sarjan aikana. Vaikka paperilla nämä ideat kuulostavatkin älyttömän uskomattomilta ja suoraastaan älyvapailta, visualisoidessamme ne näytöllä, sarja saa kuitenkin idean kuin idean näyttämään astetta uskottavammalta ja varteenotettavammalta kokonaisuudelta.

Ensimmäinen kausi pitää sisällään kolme kokopitkää jaksoa, jotka kaikki kertovat oman tarinansa sitoutumatta toisiinsa millään tavalla. Tämä sarjan rakenne on siitä mahtava valinta tekijöiltä, että katsojana voi tarvittaessa valita halutut jaksot katsottavaksi ja silti pysyä sarjan kärryillä moitteettomasti. Odotukseni sarjaa kohtaan olivat hyvin skeptiset alkuun, sillä sen saaman suuren suosion jälkeen oli vaikea asennoitua siihen avoimin mielin, mutta koitin kyllä antaa sille mahdollisuuden toteuttaa itseään ja näpäyttää minut tarvittaessa kanveesiin.

Ensimmäisessä jaksossa ''The National Anthemissä'' brittiläisen kuninkaallisen perheen jäsen, rakastettu prinsessa Susannah siepataan ja pääministeri Michael Callow joutuu pöyristyttävän lunnasvaatimuksen kohteeksi. Onnistuvatko he löytämään sieppaajan ajoissa vai joutuuko pääministeri kokemaan julkisen häpäistyksen prinsessan turvallisuuden takaamiseksi?

Rory Kinnearin esittämä pääministeri Callow herää yöllä puhelinsoittoon liittyen prinsessa Susannahin sieppaukseen. Hänelle kohdennettu YouTuben videopalveluun ladattu videoviesti sisältää kaappaajan vaatimat täytettävät ehdot ja hänen pyytämät lunnaat. Kyse ei ole rahasta tai vallasta, vaan jostain paljon yksinkertaisemmasta, mutta epämielyttävästä tempauksesta, minkä vuoksi pääministeri Callow joutuu valitsemaan oman julkisen häpäisemisensä ja prinsessan hengen väliltä ajan tikittäessä kovaa vauhtia loppusuorallaan.

Internetin laajalle ulottuva verkko on siitä käsittämättömän vaarallinen keksintö, että väärissä käsissä käytettynä se voi saada paljon harmia aikaiseksi. Se imaisee ladatun tiedon hetkessä ja jos muutoksia ei tehdä heti, se juurtuu nopeasti ja leviää viruksen lailla pidemmälle ja syvemmälle, jonka jälkeen oikeastaan mitään ei ole enää tehtävissä. Niin käy myös tälle videoviestille, joka leviää hetkessä sosiaalisen median puhutuimmaksi aiheeksi minuuteissa.

Videon viraalisoitumisen vuoksi sosiaalinen paine pääministerin harteilla kasvaa huomattavasti, tämän joutuessaan käytännössä kädet sidottuina löytämään pakomahdollisuuksia ikävästä tilanteesta, joita ei vain tunnu olevan olemassa. Jakson aikana näytetään lukuisia näkökulmia asiaan, jotka avaavat tilanteen luomaa reaktiota kansalaisissa ja mediassa. Vaikka epätoivoinen tilanne tuntuu olevan helposti ratkaistavissa, epäonnekkaat sattumat kääntävät kehityksen kuitenkin takaisin vääjäämättömälle tielleen.

Toisessa jakossa ''Fifteen Million Meritsissä'' laulukilpailun osanottaja ei onnistu vakuuttamaan tuomareita, joten hänen on otettava vastaan joko nöyryyttävä työ tai palattava orjuutta muistuttavaan kurjuuteen. Mitä tapahtuu, kun kovan uurastuksen jälkeen saat elämäsi tilaisuuden, etkä käytä sitä? Tyydytkö vähempään vai teetkö enemmän töitä saavuttaaksesi tavoitteesi myöhemmin?

Yhteisö on muuttunut nopeasti kovaa uurastavaksi oravanpyöräksi, jossa kaikki osapuolet ja rattaat pyörivät fitness-pyörien selässä päivittäin ansaitakseen virtuaalista rahaa oman elämänsä koristelemiseen ja parantamiseen. Konseptista jännän tekee se, että se yhdistelee paljon puhelinpeleihin liittyviä ykstyiskohtia erittäin raakaan järjestelmään, jossa ihmiset pyöräilevät paikoillaan päivät pitkät ja kuluttavat ansionsa pieniin arjen tarpeisiin ja turhaan materiaan.

Maailma on muuttunut teennäiseksi ja epäaidoksi kulutuksen luvatuksi maaksi, jossa materia ja epäaito hymy ovat kaikki kaikessa ja oikea tunne, sekä taidot ovat roskaa, jos ulkoinen olemus ei vastaakaan nykypäivän luokkaerottelujen normeja. Pakolliset mainokset, maksulliset ohitukset, raaka luokkaerottelu ja klaustrofobinen asetelma alkaa hyvin pian tuntumaan erittäin ahdistavalta, sillä etenemismahdollisuuksia ei ole ihmisille paljoakaan tarjolla.

Daniel Kaluuyan esittämä Bingham Madsen tapaa Abin, jolla on hänen mielestään lahjakas ääni. Kerättyään vuosien mittaan mojovan tilin itselleen, mies päättää auttaa naista pääsemään kalliiseen talenttiohjelmaan näyttämään lahjakkuuttaan tuomareiden eteen, mutta tilanne ei menekään ihan suunnitelmien mukaisesti ja eskalotuminen motivoi Binghamia tekemään tuplasti enemmän töitä saadakseen vielä mahdollisuuden päästä Abin luokse.

Löydettyään keinotekoisesta ja inspiroimattomasta maailmasta jotain aitoa, mies kehittää itselleen pakkomielteen auttaakseen naista pakenemaan orjuutta, päästämällä tämän unelmiinsa käsiksi huipulla. Jakso osaa järkyttää katsojaa aroilla ja puhuttavilla teemoillaan, eikä pelkää toimia armottomasti juonenkäänteidensä muodossa. Lopputulos on aavemainen ja vaikuttavasti oikean elämän työjärjestelmää kuvaava kokonaisuus, joka jää väkisinkin mietityttämään katsojaa ottamansa lähestymistavan vuoksi.

Kolmannessa jakosssa ''The Entire History of Youssa'' lähitulevaisuudessa on melkein kaikille ihmisille asennettu muisti-implantti korvan taakse, joka tallentaa kaiken mitä teemme, näemme ja kuulemme, mutta voiko se koitua jälkeenpäin ongelmaksi pakkomielteisyyden ja epäilyksen vallatessa mielen?

Tällaisesta vaihtoehdosta on keskusteltu paljonkin tämänhetkisessäkin maailmassa. Jos aivoihin juurretaan siru, joka mahdollistaisi tarvittaessa kaiken käsittelemämme datan tallentamista, arkistoimista ja uudelleenkäsittelemistä, elämä saattaisi helpottua monella tapaa. Ei ainoastaan, että tällä teknologialla olisi hyvät taka-ajatukset valtion näkökulmasta katsottuna, mutta virkavallalla itsellään olisi paljon enemmän mahdollisuuksia selvittää epämääräisiä tapauksia noukkien pitäviä todisteita silminnäkijöistään.

Valitettavasti tälläkin idealla on omat varjoisat puolensa, jotka saattavat rikkoa ihmissuhteita ja luottamuksellisia siteitä ympäriltään. Teknologia antaa myös avaimet pakkomielteelle, joka ajaa Toby Kebbelin esittämän Liamin suoraan myrskyn silmään selvittämään vaimonsa epämääräistä käyttäytymistä. Kun hän pääsee käsittelemään kaikkea aiemmin näkemäänsä jälkeenpäin, hän rupeaa analysoimaan jokaikistä kuvaa ja noukkimaan tarvittavia piilotettuja viestejä pointtinsa tukemiseksi.

Jakso onnistuu vakuuttavasti näyttämään, miten tätä teknologiaa käytetään arkielämässä ja mihin sen todelliset mahdollisuudet yltävät, jos ne maksimoisi. Ei ainoastaan, että useasti harhaanjohtava mysteeripuoli tuo jaksoon paljon enemmän mukaansatempaavuutta, mutta tapauksen selvittäminen ja oma hyppelehtiminen hahmojen välillä vetämässä köyttä pienemmän pahan puolesta pistää katsojan hyvin kutkuttavan ja sydäntäsärkevän asetelman äärelle, johon pystyy samaistumaan hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Black Mirror käsittelee hyvin arkoja ja järkyttäviä aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Se on tuttu rajuista juonenkäänteistään ja mieleenpainuvista tarinoistaan. Ensimmäinen kausi näyttääkin juuri sen, kuinka armoton konsepti osaa olla tarvittaessa - etenkin silloin, kun sen antaa operoida vailla suuria paineita ja odotuksia. Tässä kaudessa vieraileva Get Out -elokuvasta tuttu Daniel Kaluuya toimii sarjan vetävimpänä voimana ja hän toimii sellaisena myös mainiosti esittäessään kauden toisessa jaksossa upeasti elämäänsä kyllästynyttä miestä, joka nähtyään jotain aitoa, haluaa nähdä sen menestyvän.

Sarja paranee jakso jaksolta ja viimeinen jakso toden teolla onnistuu osumaan tunteisiini samaistuttavan kontekstinsa vuoksi. Ensimmäinen kausi tarjoaa hyvin kiehtovia ja moniuloitteisia näkemyksiä tulevaisuudesta ja sen tarjoamasta teknologiasta. Se myös vakuuttavasti heijastaa nämä nerokkaat ideat uskottavaan asetelmaan ja onnistuu kertomaan sen avustuksella kolme omalla tavallaan kutkuttavaa tarinaa, jotka kaikki onnistuvat nostattamaan jonkin sortin tunteita pinnalle. Vaikka jaksot ovatkin varteenotettavia ja osittain hyvin laadukkaita kokonaisuuksia, niissä piilevä potentiaali tuntuu olevan paljon suurempi, kuin mitä saamme vastineeksi ajastamme.

Ymmärrettävästi jaksot jäävät puhuttamaan katsojiaan avoimen kirjan lailla lopputekstien pyöriessä ruudulla, mutta mielestäni jokaisessa jaksossa olisi voitu mennä rohkeasti astetta syvemmälle saadaksemme paljon syvällisemmän ja pohtivan filosofisen katselukokemuksen aikaiseksi. Siitä huolimatta Black Mirrorin ensimmäinen kausi on hyvä ja ehdottomasti täynnä potentiaalia, joka jättää ihanasti katsojan myös koukkuun sarjan omaperäiseen tuotantotyyliin ja mainioon asiansa ajavaan sisältöön. Vaikka pientä skeptisyyttä onkin havaittavissa, toinen kausi ehdottomasti kiinnostaa tämän jälkeen paljon enemmän.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.3.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com