Sonic the Movie | Sonic the Hedgehog (2020) - arvostelu



Ohjaus: Jeff Fowler
Pääosissa: Ben Schwartz, James Marsden, Jim Carrey,
Tika Sumpter, Lee Majdoub, Neal McDonough,
Adam Pally, Natasha Rothwell
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia, Perhe
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Sonic the Movie on ollut yksi vime vuoden puhutuimmista elokuvista ja kaikista vääristä syistä. Se aiheutti järkyttävän suuren kohun julkaistessaan ensimmäisen trailerinsa. Kohu kohdistui hirvittävän karmaisevaan Sonicin hahmon designiin, joka mukaili enemmän epäsikiötä, kuin rakastamaamme vauhtisiiliä. Suuren kritiikkivyöryn jälkeen studio päätti tehdä asialle jotain ja muuttaa nimikkohahmonsa ulkonäköä videopeleistä tutummaksi. Tämä päätös osoittautui lopulta odotetustikin oikeaksi.


Odotukseni elokuvaa kohtaan ovat olleet alusta asti hieman ristiriitaiset. Ensimmäisen trailerin jälkeen olin hyvin tyrmistynyt ja alhaiset odotukseni putosivat lähes olemattomiin. Vaikka uusi traileri näyttikin paljon paremmalta ongelman suhteen edelliseen verrattuna, itse elokuva ei tuntunut alkuunkaan kovin ihmeelliseltä. Toivoin kuitenkin salaa, että teos onnistuisi yllättämään positiivisesti skeptisen mieleni.

Segan menestyksekkääseen videopelisarjaan perustuva Sonic the Movie tuo maailman nopeimman siilin uudelle kotiplaneetalleen Maahan, jossa tämä elää kaikessa rauhallisuudessaan piilossaan. Paljastuttuaan ihmisille tämä päätyy Yhdysvaltojen hallituksen tutkan alle, joka palkkaa tohtori Ivo Robotnikin selvittämään eriskummallisen muukalaisvieraan motiiveja. Sinisen vauhtisiilin tielle tupsahtaa pikkukaupungin suosikkipoliisi Tom, joka pakon edessä päättää auttaa siiliä tämän pakomatkalla.


Heti alkuun on kyllä pakko sanoa, että tuon massiivisen kohun jälkeen, elokuva onnistuu hienosti yllättämään katsojan kuin katsojan toimivuudellaan. On hyvin vakuuttavaa kuinka tuotantotiimi onnistui kääntämään kelkan positiviseksi järkyttävän alustavan katastrofin jälkeen. Elokuvan tarina ei paljoakaan ylläyksiä rakenteellisesta näkökulmasta tarjoa, mutta tunnelma on hyvin mukaansatempaava, energinen ja hassulla tavalla ylilyövän kevytmielinen kokonaisuus.

Ben Schwartzin esittämä Sonic on hyvin lapsenmielinen siili, joka kaipaa ystävää piilotelevaan elämäänsä, mutta tiedostaessaan riskin kiinnijäämisestään olevan liian suuri, jättää hän toiveensa pelkäksi haaveeksi. Siilin taustatarina ajaa elokuvassa asiansa luomalla sekä hyvän pohjan itse hahmolle, että hänen motiiveilleen. Ymmärrämme täysin, miksi Sonic ei pysty kotiutumaan uudelle kotiplaneetalleen kunnolla ja etsiä itselleen ystäviä ihmisten keskuudesta, kun hänen kiinnijäämisensä saattaisi potentiaalisesti aiheuttaa paljon harmia yhteiskunnassa.


Sinisen vauhtisiilin taistelu omaa yksinäisyyttään vastaan aiheuttaa suuren vaaratilanteen yllätyksellisen energiapurkauksen vuoksi, jonka hän itse vahingossa aiheuttaa. Tämä purkaus pistää ikävästi hallituksen silmään, kun monta korttelia pimenee samanaikaisesti ja järkevää syytä siihen ei heti löydetä. Vaikka elokuvan tapahtumien alustus perustuukin hyvin pitkälti Sonicin huolimattomaan ja varomattomaan olemukseen, se ajaa kuitenkin tarinassa asiansa ja pistää sen alkutekijöihinsä.

Elokuvan hahmot ovat suurimmaksi osaksi okein toimivia ja asiansa ajavia osapuolia, vaikka pinnallisuutta onkin ajoittain havaittavissa, etenkin sivuhahmoissa. Päähahmojen Ben Schwartzin esittämän Sonicin ja James Marsdenin esittämän Tomin välinen kemia toimii jopa yllättävän mainiosti näytöllä, vaikka ennalta-arvattavia sekä kaavamaisia teemoja ja tarinapointteja ajoittain kierrätetäänkin klisee-laatkon suppeasta valikoimasta. Vaikka maalaisjärjellisesti monet ratkaisut tuntuvatkin hiukan kehnosti käsikirjoitetuilta, elokuva näyttää sen, ettei koiraan ole karvoihin katsomista.


Sonicin ääninäyttelijä istuu rooliinsa mainiosti ja hän ehdottomasti onnistuu vangitsemaan hahmon lapsenmielisen ja energisen olemuksen vakuttavasti näytölle. Kyllä, hän osaa olla ajoittain hiukan ylienerginen ja jossain määrin ärsyttäväkin, mutta sellaisia ne lapset myös ovat. Tom taas on poliisi, joka saa mahdollisuuden siirtyä San Fransiscon poliisivoimiin pikkukaupungin palveluksesta, mutta kun hänen ja vauhtisiilin tiet risteävät ensimmäistä kertaa, suuri seikkailu on valmis alkavaksi. James Marsden tuntuu nauttivan CGI-elukoiden kanssa työskentelemisestä, sillä hänellä on paljon kokemuksesta sen sortin elokuvista, joissa sama asetelma toistuu.

Jim Carreyn esittämä tohtori Robotnik liittyy rinkiin mukaan, kun hallitus ottaa häneen yhteyttä eriskummallisen sähkökatkoksen vuoksi. Hahmo on siitä kiehtova tapaus, että se uskoo oman tekniikan ylivertaisuuteen ja turvautuu siihen itsekin täysin tilanteessa kuin tilanteessa. Jim Carrey tuo rooliinsa omaa tuttua 1990-luvun ''carreymäistä'' koomisuutta, joka miellyttää nostalgiallaan etenkin perheen kokeneempia osapuolia, jotka ovat kasvaneet herran kulta-ajan tuotoksilla. Ajoittain hänen maneerinsa menevät hiukan yli sietorajan, mutta suurimmaksi osaksi hänen sekoilunsa voi ottaa ihan miellyttävästi vastaan. Nauttiihan hän ainakin selkeästi roolinsa esittämisestä elokuvassa.


Kuten aiemmin mainitsinkin, visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva onnistui ottamaan suuren laadullisen harppauksen ensimmäisestä markkinointimateriaalistaan. Elokuvassa on edelleenkin muutamia hyvin halpoja ja kehnosti toteutettuja visuaalisia tehosteita, jotka paistavat ikävästi elokuvan läpi kaikessa alkeellisuudessaan. Kuvaus on toimivaa ja värimaailma alkuperäisen videopelin tapaan hyvin kylläistä monipuolisuutensa puolesta. Hahmon uusi design on ehdottomasti mahtava parannus edeltäjäänsä verrattuna, mistä suuri kritiikkivyöry saikin alunperin alkunsa.

Elokuva pitää sisällään paljon kliseisiä juonenkäänteitä ja ykstyiskohtia, jotka edistävät kokonaiskuvaa kyllä eteenpäin, mutta jotka eivät oikein tunnu yllättävän katsojaa mitenkään sen ihmellisemmin kontekstinsa puolesta. Luonnollinen tahditus ajaa asiansa mainiosti ja erityisen alkukantainen komedia saa katsojan välillä hymähtämään naurettavuudellaan, mutta muutamaa yllättävän toimivaa vitsiä lukuunottamatta elokuva ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan mitään tavallisesta valtavirtaelokuvasta poikkeavaa laatua, joka kokeilisi rajojaan missään määrin.


Sonic the Movie on elokuva, joka yllättää menevyydellään. Kevyttä viihdettä se onnistuu tarjoamaan vakavaan arkeen efektiivisesti ja elokuvan energinen olemus tarttuu katsojaan seuratessamme investoituneina räikeitä tapahtumia. Lapset tulevat varmasti rakastamaan kyseistä elokuvaa, kun taas vanhemmat saavat pistää aivonsa toden teolla likoon narikkaan reiluksi tunniksi. Lämminhenkinen, hassu ja mukaansatempaava elokuva onnistuu moitteettomasti vihdyttää katsojaa kuin katsojaa lapsista aikuisiiin ja jättää miellyttävän jälkimaun heille kaiken loputtua. Jatkoa on myös varmasti suunnitteilla, joten sitä odotellessa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.2.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit