Bad Boys for Life (2020) - arvostelu



Ohjaus: Adil El Arbi, Bilall Fallah
Pääosissa: Will Smith, Martin Lawrence,
Vanessa Hudgens, Alexander Ludwig,  Charles Melton,
Paola Núñez, Kate del Castillo, Nicky Jam, Joe Pantoliano
Genre: Toiminta, Komedia, Rikos
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia

''We ride together, we die together. Bad boys for life.''

Seitsemäntoista vuotta Bad Boys -elokuvasarjan ensimmäisen jatko-osan jälkeen, oli aika palata takaisin huumepoliisien matkaan vielä yhden viimeisen kerran. Itselleni nämä elokuvat ovat olleet puhdasta viihdettä, eikä mitään sen ihmeellisempää. Ensimmäinen osa vaikutti kaikessa keveydessään ja ennalta-arvattavuudessaan yllättävän toimivalta elokuvalta ja konsepti toimi hienosti niinkin kompaktissa muodossa. Bad Boys II:sen tapauksessa ohjaaja Michael Bay otti täysin päinvastaisen lähestymistavan materiaaliin tehden siitä käytännössä suuremman, räjähtävämmän ja ailahtelevamman kokonaisuuden, joka ainakin omasta mielestäni lähti aivan liian lapasesta.

Kun kolmas osa julkistettiin ensimmäistä kertaa, olin hyvin skeptinen sen suhteen. En vain nähnyt elokuvan olevan lisätienestin lisäksi minkään muun asian perässä ja se, jos mikä, hieman pelotti minua ennakkoon. Kyseessä on myös ensimmäinen Bad Boys -elokuva, jota Michael Bay ei ole ohjannut. Oli siis kiehtovaa nähdä, ottavatko uudet ohjaajat Adil El Arbi ja Bilall Fallah vaikutteita Bayn räskyvästä tyylistä vai yrittävätkö he tuoda jotain täysin uutta ja alkuperäistä pöytään elokuvasarjan jatkoa ajatellen.


Marcus Burnett ja Mike Lowrey ovat työskennelleet yhdessä huumepoliiseina jo kolmekymmentäviisi vuotta ja ajan viuhuessa ohi Marcusista tulee jo isoisä. Ei ainoastaan, että hän harkitsee uransa lopettamista, mutta tällä kertaa hän myös tuntuukin tarkoittavan sitä. Samoihin aikoihin mysteerinen moottoripyöräilijä alkaa metsästämään virkavallan edustajia, jolloin kaksikko liittyy uuteen AMMO-nimiseen nuoreen modernisoituun eliittijoukkoon.

Iskuryhmä lähtee yhdessä etsimään kypärän alla piilevää kostajaa käsiinsä, ennen kuin tämä ehtii naulaamaan naulat jokaisen kohteen arkkuun. Valitettavasti operaatiosta ei enää luonnollisestikaan tule juohevaa, sillä keski-iän kriisi ja maiseman vaihdokset vaikuttavat molempiin huumepoliiseihin erilaisin tavoin, tehden uhan etsimisestä ja eliminoimisesta erityisen vaikeaa. Onnistuuko uusi iskujoukko pysäyttämään kuolettavan metsästämisoperaation vai onko tällä jokin ässä hihassa, mikä saattaisi horjuuttaa kaksikkoa tehtävässään?


Heti alusta asti pääsemme katsojina yllättävän helposti takaisin käsiksi entuudestaan tuttuihin hahmoihin ja ympäristöön, vaikka uusi asetelma ja uudet hahmot tuntuvatkin tarvitsevan enemmän aikaa tukeakseen efektiivisesti päähahmojen operaatiota. Uudet Marcusin ja Miken vierellä toimivat sivuhahmot pitävät huolen siitä, että konsepti viedään uusille modernisoiduille teille, vaikka se seuraisikin vanhaa tuttua kaavaa. Tarina itsessään ottaa hyvin uskottavan asetelman käyttöönsä ja odotettavalla tavalla alustaa kaksikon viimeisen ristiretken.

Ajat muuttuvat ja niin myös kokoonpanokin, jonka vuoksi suuria muutoksia on poliisivoimissa nähty vuosien mittaan. Ei ainoastaan, että Marcus ja Mike alkavat olemaan jo uransa ehtoopuolella, mutta he saavat myös juurikin siitä syystä nuoressa energisyydessä polskivia apujoukkoja, joiden tarkoituksena on pitää operaatio kontrollissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että poliisikaksikko ovat tiedettävästi hyvin räiskyviä persoonia taistelukentällä ja tuhoa on mahdoton välttää, kun he ovat kahdestaan suorittamassa tehtävää.


Vaikka ajat ovatkin muuttuneet ja kokoonpano laajentunut, yksi asia kuitenkin ylläpitää tämän elokuvasarjan elossa osasta osaan ja se on Will Smithin ja Martin Lawrencen pettämätön kemia. Ei ainoastaan, että se toimii näytöllä, mutta heidän karismansa onnistuvat yksinäänkin ylläpitämään elokuvaa kuin elokuvaa osasta toiseen, vaikka materiaali ei olisikaan missään muodossa välttämättä mestarillista. Joillakin näyttelijöillä vain tuntuu olevan sitä ruutukarismaa, joka pelastaa kaiken. Ilman heitä tämä elokuva ei olisi todellakaan toiminut yksinään, mikä kertoo kyllä paljon koko elokuvasarjastakin.

Kokeneet konkarit saavat rakenteellisesti syventävää kohtelua elokuvan aikana, joka pitää huolen siitä, että katsojina pystymme investoitumaan heidän vaaralliseen matkaansa. Uudet hahmot valitettavasti jäävät eittämättäkin yksiuloitteisiksi ja pinnallisiksi tarinaa palveleviksi lisäyksiksi. Elokuvan antagonistina toimiva Jacob Scipion esittämä Armando Aretas on positiivinen yllätys, sillä aiemmat pirulaiset ovat olleet aivan järkyttävän geneerisiä tapauksia kaiken kaikkiaan. Siitä voimme kyllä syyttää sen ajan kaavoja ja muotteja, joita oli luotu hahmoille toimintaelokuvissa.


Tässä elokuvassa antagonistilla ovat selvät ja uskottavat motiivit, jotka ajavat häntä tekemään tekojaan. Myös hänen yhteytensä huumekaksikkoon on kiehtova etenkin elokuvasarjan kokonaiskuvan näkökulmasta. Elokuvan aikana tulee myös monta kohtaa, jolloin luulemme asioiden etenevän yhteen suuntaan, mutta jolloin ohjaajat päättävät vetääkin maton täysin vastakkaisesta suunnasta jalkojemme alta. Ne osasivat kyllä yllättää.

Vaikka toiminta onkin kuvattu ja koreogroifoitu ajoittain hyvin vakuuttavilla tavoilla, se ei oikein kokonaisuudessaan onnistu loppupeleissä säväyttämään yksittäisiä hetkiä enempää. Se on nimittäin tehty aiemmin jo mielestäni paremmin. Toinen seikka, joka toimii samalla kaavalla uudessa tuotoksessa on sen tarjoama huumori ja vitsit. Ne tuntuvat olevan hiukan väsähtäneitä ja laiskasti kirjoitettuja kokonaisuuksia, vaikka mukailevatkin aiempien osien letkautuksia nostalgisella tavalla. Komedia harvemmin osuu tämän elokuvan muodossa vaaditulle tasolle, minkä vuoksi se vetää katsojan väkisinkin pois tilanteesta heikohkon istuvuutensa ja venytetyn olemuksensa vuoksi.


Visuaalisesti elokuva on ehdottomasti kyllä miellyttävä. Värimaailma osaa olla hyvin täyteläinen ja kylläinen kaiken kaikkiaan. Erilaisilla kamerakulmilla ja -ajoilla myös kokeillaan rohkeasti elokuvan aikana, minkä vuoksi se kokonaisuudessaan vaikuttaakin niin monipuoliselta. Visuaalisia viittauksia aiempiin osiin on myös otettu huomioon. Niillä pidetään huolta, että kyseisen elokuvasarjan kannattajat olisivat tyytyväisiä edes hetkellisesti näkemäänsä.

Bad Boys for Life ei välttämättä ole kyseisen elokuvasarjan paras osa, mutta se ainakin koettaa muuttaa asioita tarpeeksi paljon erottuakseen kahdesta aiemmasta edeltäjästään. Samalla se mukailee molempien tyylejä saadakseen omat kannattajat puolelleensa. Elokuvan viimeinen kaksikymmentäminuuttinen tarjosi hyvää mäiskettä ja jossain määrin emotionaalisuuttakin, mutta muuten kokonaisuudessaan elokuva jää hyvin ristiriitaiseksi tapaukseksi ainakin minun kirjoissani.


Elokuvassa on ehdottomasti paljon hyviä elementtejä, jotka pitivät tarinaa ja sen hahmoja yllä tarpeeksi toimivalla tavalla, mutta yhtä paljon se tuntui myös lainaavan kierrätettävää materiaalia puhtaan nostalgian huuruissa ja lopulta tietyt seikat tuntuivat jo toistuvilta ja yksitoikkoisilta. Siitä huolimatta, kyllä tämän elokuvan mulkaisee kerran, jos kaksi parhaimmassa tapauksessa, mutta kovin muistettavaa siitä ei kuitenkaan tule. Jatkoa on kuitenkin jo tulossa, joten saapi nähdä mennäänkö seuraavaksi jo sinne rahastuksen puolelle vai keksivätkö tekijät jotain järkevää kerrottavaa pitääkseen tarinan loogisena ja yhtenevänä.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.1.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit