Ohjaus: J. J. Abrams
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega, Oscar Isaac,
Ian McDiarmid, Carrie Fisher, Joonas Suotamo,
Ian McDiarmid, Carrie Fisher, Joonas Suotamo,
Anthony Daniels, Billy Dee Williams
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia
Oi että, mitä aikaa elämmekään. Ei ainoastaan, että kuluva vuosi on tarjonnut meille rutkasti vauhtia ja tunteikkaita hetkiä, mutta se tuntuu toimivan myös monien suurien saagojen ja elokuvasarjojen päättymisvuotena. Tämä pätee myös Tähtien sotien Skywalker-saagaan, joka saa kauan odotetun päätöksensä Star Wars: The Rise of Skywalkerin muodossa. Olen itse henkilökohtaisesti ollut oikein tyytyväinen uusien osien laatuun ja vaikka The Last Jedi aiheuttikin suuren pahennuksen myrskyn, olen pitänyt sen puolia siitäkin huolimatta.
Omat odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olleet kovin kummoisia alkuun, kun elokuvasta ilmoitettiin ja julkaistiin ensimmäisiä markkinointimielessä, mutta ne nousivat massiivisesti Chewbaccaa esittävän Joonas Suotamon The Rise of Skywalker -haastattelun myötä. Ennen sitä en oikein tiennyt mitä tältä yhdeksän elokuvaa niputtavalta kliimaksilta voisi edes alkuunkaan odottaa. Toivoin vain, että se onnistuisi järkevästi ja sen ansaitsemalla tavalla viimeistellä kaikki suuret tarinakaaret maaliinsa. Onnistuiko elokuvasarjaan palaava ohjaaja J. J. Abrams vaativassa tehävässään vai oliko projekti alkuunkin liian suuri pala haukattavaksi?
Samalla kun yksinvaltias Kylo Ren etsii pimeän puolen huippusalaista tukikohtaa, vaativa jediharjoittelu valmistaa Reyn viimeiseen taisteluun Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Kapinallisen liikkeen kenraali Leia Organa lähettää joukkonsa keräämään tietoa mahdollisesta pimeydestä kasvavasta uhasta, jota Kylo Ren yrittää sysätä tieltään. Ensimmäisen ritarikunnan yksinvaltias huomaakin kuitenkin pian, että kohteella onkin sekä paljon arvokasta tietoa Reyn alkuperästä, että ylivertainen suunnitelma Ensimmäisen ritarikunnan tulevalle unversaaliselle valtakaudelle. Onnistuuko Rey ystävineen selvittämään varjoissa toimivan mysteerisen kapellimestarin identiteetin ja pysäyttämään hänen pahaeneiset aikeensa ajoissa ennen kuin kaikki toivo on menetetty?
Star Wars: The Rise of Skywalker on siitä erikoinen Tähtien sota -elokuva, ettei se kuluta paljoakaan aikaa itse hahmojen sekä tarinan asetteluun ja pohjustamiseen. Hyppäämme käytännössä heti kättelyssä asiaan jo valmiiksi roihuavan vastakkainasettelun keskelle ja seuraamme kuinka tilanne lähtee radikaalisi eskaloitumaan valoisan ja pimeän puolen välillä. Elokuva on hyvin nopeatempoinen ja paikasta toiseen hyppivä kokonaisuus, joka onnistuu kuitenkin yllättävän helposti tempaamaan mukaansa katsojan kuin katsojan yrittäessään rakentaa tapahtumiaan kohti vääjäämätöntä kliimaksiaan.
Elokuva vastaa lukuisiin kysymyksiin, joihin toivottiin vastauksia jo aiemmin saagan aikana ja muodostaa samalla uusia kiehtovia aiheita käsiteltäväksi. Ei ainoastaan, että elokuvan täytyy pistää kaikki mutkat suoriksi saagan toimivaa päätöstä varten, sen täytyy myös onnistua viedä kunnioittavasti sekä uusien, että kokeneiden hahmojen tarinakaaret loppuunsa ansaitsemallaan tavalla. Paineisiin ja järkyttävän suuriin panoksiin nähden J. J. Abrams onnistuu nitomaan massiivisen tarinan yhdeksi viimeiseksi kliimaksiksi, joka palvelee Tähtien sota -kannattajia nostalgian havinoillaan, sekä eeppisillä lähestymistavoillaan.
Skywalker-saagan päättävä osa tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta omasta mielestäni lopputulos on kuitenkin toimiva, vaikka toki potentiaalia olisi ehdottomasti ollut paljon parempaankin. Monet palavat kysymykset saavat vihdoin vastauksensa ja ollakseni rehellinen kanssanne kaikesta kiehtovuudestaankin huolimatta, ne olivat hyvin arvattavissa ja jopa odotettavissa, jos vain osaa yhdistellä vihjeitä toisiinsa jo ennen elokuvan näkemistä. Toisaalta elokuva pyrkii parhaansa mukaan sekoittaa katsojaansa lukuisilla juonen käänteillään ja uusilla mytologisilla lisäyksillään, jotka nostavat automaattisesti kiehtovia aiheita käsiteltäväksi.
Elokuvan ongelmat johtuvat hyvin pitkälti erityisen nopean tahdituksen, ailahtelevasti vankkuvan tarinankerronnallisen tasapainon, sekä massiivisen materiaalin ylikuormittavasta olemuksesta. The Rise of Skywalker -elokuva tuntuukin tämän vuoksi ikään kuin kahdelta yhteen ahdetulta kokonaisuudelta, joka juoksee laajan syventämisprosessinsa läpi aivan liian nopeasti vieden siltä samalla paljon kaivattua emotionaalista latausta pois vaikuttaen elokuvan efektiivisyyteen radikaalisti. Se tekee näin useinmiten silloin, kun pitäisi nimenomaan hetkeksi aikaa hidastaa tahtia ja päästä hahmojen emotionaaliseen puoleen käsiksi myöhempää takaisinmaksua varten, mutta tälle mahdollisuudelle ei kuitenkaan koskaan anneta oikein mahdollisuutta.
The Rise of Skywalker on täynnä nostalgisia hetkiä ja jossain määrin myös vanhaa kunnon Tähtien sota -tunnelmaa, tarinan käsitellessä koko saagan tapahtumia kulminoituen kaikki tämän elokuvan äärellä. Elokuvassa nähdään nimittäin muutamia hyvin positiivisia paluumuuttajia, jotka nostavat kannattajan kuin kannattajan suupielet ylös innostuksesta. Joillakin heistä on suuremmat roolit tarinassa, kun taas toisilla vain nopeat vierailut sen ohessa. Elokuvan hahmoista täytyy kyllä sen verran sanoa, että vain muutamien hahmojen tarinakaaret onnistutaan viemään oikeasti loppuun, kun taas monet sivuhahmot jäävät hyvin pinnallisesti taka-alalle palvelemaan vain suuremman vastakkainasettelun aatetta, mikä on mielestäni hiukan ikävää kokea.
Elokuva on visuaalisesti erittäin miellyttävää seurattavaa. Ei ainoastaan, että se osaa lumota kuvankauniilla otoksilla, mutta se tuntuu perimmiltäänkin olevan jopa omaperäisin Tähtien sota -elokuva, jonka olen koskaan nähnyt Skywalker-saagassa. Sekä kuvakulmat, että kamera-ajot ovat suurimmaksi osaksi normaalista poikkeavia ja ennennäkemättömiä kokeiluja, jotka osaavat ajoittain säväyttää tuoreudellaan.
Värimaailma osaa aina tarpeen vaatiessa tarjota pahaenteistä tunnelmaa, sekä välittää kuvankaunista ympäristöään kylläisellä värikkyydellään näytön toiselle puolelle katsojan koettavaksi. Kokemuksesta puheen ollen äänimaailma osaa olla hyvin aggressiivista ja räikyvää jännityksen noustessa pilviin elokuvan tapahtumien mukana. Ei ainoastaan, että ääniefektit tuovat paljon syvyyttä elokuvan tarjoamaan äänimailmaan, mutta John Williamsin nostalginen sovitus legendaarisimpia sävellyksiä nostaa useasti käsikarvat pystyyn pelkästä ajatuksestakin, mikä on harvinaista millekään sävellykselle tai albumille.
Valitettavasti joudun jättämään kyseisen arvostelun hyvin lyhyeksi ja ytimekkääksi mahdollisten juonipaljastusten välttämiseksi, mutta voin vielä turvallisesti sanoa kyllä sen, että Star Wars: The Rise of Skywalker niputtaa yhdeksän elokuvaa oikein toimivalla otteella, vaikka rakenteellisia ongelmia siitä löytyykin runsaasti. Elokuva on kokonaisuudessaan The Last Jediä heikompi kokonaisuus, vaikka viihdyttävyytensä puolesta onnistuukin paikoitellen ohittamaan edeltäjänsä.
Vaikka tiedostankin elokuvan vajaavaisuudet, minusta tuntuu, että se tulee ajan kanssa kääntämään pääni positiivisempaan suuntaan, kun alan analysoimaan Skywalker-saagaa suurempana kokonaisuutena. Tähtien sodat ovat olleet hyvin keskeisessä osassa pop-kulttuuria ja elokuvahistoriaa, enkä voisi enää koskaan kuvitella eläväni maailmassa, jossa tätä eeppistä ja fantastista seikkailua ei olisi olemassa. Olen hyvin onnellinen siitä, että kaikkia epäilyksiäni vastaan lähdin rohkeasti kokeilemaan onneani elokuvasarjan suhteen, sillä nyt kuulun ehdottomasti sen suurimpiin kannattajiin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.12.2019
Kommentit
Lähetä kommentti