Green Book (2018) - arvostelu



Ohjaus: Peter Farrelly
Pääosissa: Viggo Mortensen, Mahershala Ali,
Linda Cardellini, Sebastian Maniscalco,
Dimiter D. Marinov, Mike Hatton
Genre: Komedia, Draama, Elämäkerta
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia

Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä kyseisestä elokuvasta. En tuolloin ollut kovinkaan kiinnostunut siitä ennakkoon, mutta sen aiheuttama huomio ja pahennus kiinnitti yllättäen huomioni. Halusin itse omin silmin nähdä, että mikä tässä elokuvassa on niin erikoista, että se pysyi julkaisuaikoihin niin paljon otsikoissa ja lukuisista eri syistä. Lähdin katsomaan sitä hyvin avoimin mielin odottamatta siltä mitään, sillä rehellisesti sanoen, en osannut oikein muutenkaan odottaa siltä mitään normaalista poikkeavaa tietämättä mitään kontekstia tai sisältöä ennakkoon.

Elokuva osittain perustuu, mutta enemmänkin inspiroituu tositapahtumista. Se kertoo amerikkalaisitalialaismiehestä Tony Vallelongasta, joka toimi ovimiehenä hienostuneessa ravintolassa. Kun paikka kuitenkin menee remonttiin, tämä ajautuu etsimään tilalle väliaikaista vaihtoehtoa tienatakseen elantonsa. Ei kauaa kestä, kunnes hänet palkataan autonkuljettajaksi kuukaudeksi kuuluisalle tummaihoiselle pianistille tohtori Don Shirleylle rotuerottelun edelleen kukoistaessa Yhdysvaltojen etelämailla 1960-luvun alkupuolella. Tämän tehtävänä on kyyditä muusikkoa läpi Yhdysvaltojen konserttikiertueen ja pitää huoli siitä, ettei hälle tapahtuisi mitään jo itsestäänkin ristiriitaisen matkan aikana.


Viggo Mortensenin esittämä Tony on hyvin itsevarma ja määrätietoinen mies, joka saa paljon aikaiseksi, vaikka hänen asenteensa onkin yleensä perimmiltään hyvin ylimielestelevä ja koppava alkuunkin. Ensimmäisen käänteen iskiessä miestä armottomasti tämän vyön alle, hän joutuu etsimään uutta työtä itselleen ja nopeasti. Tonyn tienestit eivät ole kovin kummoiset perheen eläessä jatkuvasti kädestä suuhun, minkä vuoksi mies pyrkiikin löytämään kaikennäköisiä vetoja ja haasteen poikasia tienatakseen hieman lisää rahaa perheelleen, ennen kuin saa hankittua varsinaisen työpaikan.

Hänellä on myös selvästi kulttuuripohjainen oletus värillisten ihmisten suhteen, eikä tunnu alkuunkaan suvaitsevan heitä syystä tai toisesta. Siksi elokuvan asetelma asetella Tony siihen aikaan epätavanomaiseen ja halveksuttavaan asemaan tummaihoisen alaiseksi onkin niin kiehtova ajatus alkuunkin. Mahershala Alin esittämä Shirley on taas hahmo, joka poikkeaa kaikista sivullisten luomista yleisimmistä oletuksista ja muoteista tummaihoisten ihmisten suhteen. Tämä hyvin uniikki yksilö mullistaa väkisinkin uuden autonkuljettajansa ajatusmaailman todistamalla jatkuvasti tämän oletuksiaan vastaan.


Tony ja Shirley ovat kuin aamu ja yö konsanaan. He ovat ihmisinä kaksi täysin toisistaan eroavaa hahmoa, jotka pyrkivät tulemaan toimeen tavalla tai toisella työn vaatimusten valossa. Shirley on sivistynyt ja hienostunut herrasmies, kun taas Tony on rivo, äkkipikainen ja kulmikas persoona kaiken kaikkiaan. Elokuva viihdyttää vahvan ja uskottavan dialogin voimalla, joka itsessäänkin onnistuu avaamaan ja syventämään hahmoja ajan mittaan hyvin vakuuttavalla tavalla.

On hienoa seurata kuinka kaksi niin erilaista ihmistä onnistuvat mittavien ongelmiensa ja erimielisyyksiensä kautta löytämään yhteisen kielen keskenään opettaen toinen toistaan tavoillensa. Molemmat myös avautuvat itse täysillä uusille näkemyksille ja ajatusmaailmoille, minkä vuoksi molempien hahmojen tarinakaaret tuntuvatkin perimmiltään niin syventyviltä ja emotionaalisesti latautuneilta.


Elokuva kommentoi mennyttä aikaa erilaisten kulttuuristen konfliktien ja rotuerottelu-teemojen muodossa, mikä itsessäänkin toimii hyvin silmiäavaavana kokemuksena. Tämä aspekti tuo tarinaan paljon emotionaalisuutta ja draamaa, joka toimii realistisuutensa puolesta katsojiin moitteettoman vaikuttavalla tavalla. Elokuva tuo myös näytölle hyvin ajatuksiaherättäviä sekä voimakkaita kuvia ja hetkiä vaativien teemojensa pohjalta, mitkä kertovat visuaalisesta näkökulmasta katsottuna pysäytyskuvina enemmän kuin tuhat sanaa.

Teknisesti elokuva on hyvin laadukas kokonaisuus. Ei ainoastaan, että se on onnistuttu leikkaamaan ja tahdittamaan lähes täydellisellä tavalla, mutta sen mieltä lämmittävä tarina imaisee katsojan täysin mukaansa. Tunnelmallisesti teos on perimmiltään erittäin lämminhenkinen, vaikka sitä ei heti kättelyssä välttämättä uskoisikaan. Vaikka se käsitteleekin hyvin vaativia aihealueita ja teemoja, se onnistuu samanaikaisesti hienosti tuomaan esiin myös paljon positiivisuutta näytölle. Investoidumme katsojina täysillä tähän jokseenkin vaaralliseen matkaan, eikä sen aikana koskaan tunnu siltä, että se jäisi millään osa-alueella tylsäksi tai latteaksi kokonaisuudeksi.


Roolisuoritukset ovat elokuvan aikana erinomaisia ympäri pöydän. Viggo Mortensen muuntautuu hyvin uskottavasti italialaistaustaiseksi rääväsuuksi ja saa katsojan hyvin vakuuttuneeksi varteenotettavuudestaan. Mahershala Ali taas lumoaa meidät hyvin hienostuneella ja maltillisella esiintymisotteellaan, joka osaa olla tarvittaessa hypnoisoivaa ja rauhoittavaa muuten tiukoissa tilanteissa. Ihan syystäkin on Oscar-palkintonsa saanut ja ansainnut roolisuorituksestaan.

Green Book on elokuva, joka saattaa herättää paljon sekä positiivisia, että paheksuvia mielipiteitä sen vaativan konseptinsa puolesta. Itse olen sitä mieltä, että elokuva on erinomainen kokonaisuus - sanokoot kuka tahansa, mitä tahansa siitä. Peter Farrelly ohjaajana ei ainoastaan kerro tarinaansa hyvin omistautuneella otteella ja suurella sydämellä, mutta onnistuu vaikuttavasti myös tasapainottelemaan tunnelmaansa komedian ja draaman välillä hyvin luontevalla tavalla. Ehdottomasti suuri suositus minulta näin uusintakatsastuksen jälkeenkin.



Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.12.2019
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit