The Lighthouse (2019) - arvostelu



Ohjaus: Robert Eggers
Pääosissa: Willem Dafoe, Robert Pattinson, Valeriia Karaman
Genre: Draama, Fantasia, Kauhu
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

The Lighthouse on A24 -studion tuottama elokuva, jota on jo ehditty maailmalla kehua perinpohjin maasta taivaisiin ja joka on myös herättänyt paljon keskustelua rapakon takana. Menimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa katsomaan odotettua julkaisua lehdistönäytökseen ja ainakin itselläni odotukset olivat hyvin korkeat - jopa niin korkeat, että pelkäsin sen mahdollisesti pettävän minut. A24 -tuotosten kannattajana ja jokseenkin optimisena ihmisenä olin kuitenkin luottavainen ohjaajan Robert Eggersin suhteen, enkä malttanut enää odottaa elokuvan kokemista. Vastasiko teos lopulta massiivisia odotuksiani vai oliko harppaus liian suuri odotuksiinsa nähden?

Elokuvan tarina on hypnoottinen ja hallusinaation täytteinen 1890-lukuun sijoittuva kertomus kahdesta majakanvartijasta, Ephraim Winslow'sta ja Thomas Wakesta, jotka aloittavat työurakkansa aluksi aivan tavanomaisissa merkeissä. Eriävät persoonallisuudet ja maailmankuvat aiheuttavat ongelmallisia konflikteja kaksikon välille alusta asti ja mitä pidempään he autiolla saarella ovat toistensa kanssa, sitä kauhistuttavimmaksi tapahtumat alkavat muuttumaan. Selkeä raja oikean elämän ja mielikuvituksen välillä alkaa vesittymään yhdeksi epämääräiseksi massaksi, joka pikkuhiljaa hahmottuu ajan kanssa yhä selkeämmäksi ja selkeämmäksi ajaen kaksikon vääjäämättömän totuuden eteen. Voiko totuutta sivuuttaa?


Aluksi täytyy kyllä heti mainita, kuinka erityinen kokemus tämä olikaan minulle kaiken kaikkiaan. Elokuva sijoittuu 1890-luvulle ja siltä se myös tuntuikin alusta asti. Ei ainoastaan, että epätavanomainen kuution muotoinen kuvasuhde saa elokuvan tuntumaan historialliselta, mutta sen mustavalkoisuus lisää yhä enemmän tietynlaista uskottavuutta. Se toimii tällaisessa formaatissa mielettömän upeasti ja tuo yllättävänkin erityislaatuisen ja ilmaisevan ilmapiirin näytön toiselle puolelle, mitä en osannut katsojana edes odottaa nykypäivän elokuvalta.

Tarina keskittyy kokonaisvaltaisesti kahteen hahmoon, jotka lähetetään hylätylle saarelle huolehtimaan majakasta. Heidän ympärillään seilaamme elokuvan aikana hyvin keskittyneellä kohdistamisella, sekä hyvin vakuuttavasti tasapainotetulla ja tahditetulla kokonaisuudella. Robert Pattinsonin esittämä Ephraim Winslow on metsurin taustasta saapunut uunituore majakanvartija, joka seuraa vartijoiden ohjekirjaa kuin Raamattua ja yrittää totella työnantajansa laatimia sääntöjä viimeiseen asti.


Hän yrittää löytää itselleen työn, joka miellyttäisi, mutta ei ole sitä kuitenkaan toistaiseksi onnistunut mistään löytämään. Siitä huolimatta hän löytää itsensä lopulta keskellä autiota saarta vartioimassa majakkaa toisen täysin erilaisen vieraan persoonan kanssa. Tämä eristäytynyt asetelma alkaa vaikuttamaan mieheen psyykkisellä tasolla ja yleinen ilmapiiri saarella alkaa muuttumaan yhä kutkuttavammaksi ja kutkuttavammaksi, kun mies alkaa vaipumaan pikkuhiljaa mökkihöperyyden varjoisemmalle puolelle.

Willem Dafoen esittämä Thomas Wake taas on kokenut majakanvartija, joka pilkkaa apuriaan jatkuvasti määräilevällä olemuksellaan ja loihtii parivaljakolle työjaon, joka palvelee häntä itseään, eikä molempia. Hän pitää jatkuvasti puhumisesta, mikä taas koettelee sisäänpäinsuuntautunutta Ephraimia ja pakottaa tämän ikään kuin avautumaan ulos kuorestaan päästäkseen itse tämän sulkeutuneen pään sisälle. Thomas ei myöskään välitä säännöistä, sillä hän pitää omaa sanaansa lakina ja tämä, jos jokin, asettaa hyvin erikoisen ja sähköisen asetelman näiden kahden vartijan välille tulevia tapahtumia ajatellen.


Hahmoja rakennetaan hyvin perinpohjaisesti ja huolellisesti elokuvan aikana, minkä vuoksi pääsemme katsojina hyvin nopeasti heidän olemuksiinsa ja persoonallisuuksiinsa käsiksi. Roolisuorituksetkin myötäilevät tätä seikkaa upeasti, sillä näyttelijät tuntuvat pääsevän hyvin nopeasti ja vakuuttavasti hahmojensa ytimeen sisäistäessään heidän vaativat persoonallisuudet ja eleet täydellisesti uskottavaa esillepanoa varten. Sen kyllä mainitsen myös, että jos kumpikaan mies ei saa roolisuorituksestaan yhtään Oscar -ehdokkuutta ammattilaisraadilta, niin sitten ollaan jossain määrin menty harhaan analysoimisen suhteen - enkä tarkoita näyttelijöitä tällä kertaa. He ovat molemmat nimittäin aivan maagisia tässä elokuvassa.

Elokuva leikkii katsojansa tunteilla ja mikä tärkeintä, se tuntuu jatkuvasti mukaansatempaavalta ja kiinnostavalta konseptilta, vaikka perimmäinen idea onkin kaikessa klassisuudessaan hyvin yksinkertainen. Ohjaaja Robert Eggers saa kuitenkin konseptistaan niin paljon omaperäisyyttä irti ja hän pyrkii parhaansa mukaan kertomaan tarinansa mahdollisimman uniikilla tavalla ja kaavalla, jota ei ole aiemmin edes yritetykään kuvitella. Se osaa olla pysäyttävä, häiritsevä ja hyvin painostava elokuva, joka nostattaa jännityksen yläilmoihin hetkessä ja osaa myös vaadittaessa päästää yhtä nopeasti irti.


The Lighthouse on psykologista kauhua, johon liitetty runsaasti draamaa ja tilkka fantasiaa sekaan. Robert Eggers tekee sekoituksesta yllättävänkin jouhevan ja käyttökelpoisen kokonaisuuden, joka tuntuu sekä yhtenäiseltä, että käytännössä täydelliseltä aiheuttaman tunnetilansa suhteen. Elokuva on raastava kokemus, joka jättää brutaalisti katsojan kylmäksi. Ei ainoastaan, että elokuva herättää keskustelua vakavien teemojensa ja perimmäisen konseptin tarkoituksesta, mutta se myös jättää teorioitsijoita arvuuttelemaan innoissaan elokuvan syvällistä tulkinnallista puolta.

Kuten alussa tulkin jo mainittua, elokuva käyttää nykypäivälle hyvin epätavanomaisia teknisiä ratkaisuja saadakseen omaperäisen visuaalisen ilmeensä esille mahdollisimman vaikuttavalla tavalla. Tämä tapa ei ainoastaan tunnu tuoreelta ja mukaansatempaavalta, mutta se on myös ennennäkemättömän kekseliäs, kun tarve sitä vaatii. Teos onnistuu vangitsemaan katsojansa hypnoottiseen otteeseensa, jonka alaisena lukuisat kysymykset alkavat pakostakin vierimään mielen syövereihin. Elokuvan syvä mytologinen puoli on hyvin kiehtova perimmiltään ja se tuo kokonaisuuteen vaadittavaa mysteerisyyttä, sekä emotonaalista syvyyttä, jota kaipasimmekin tässä asetelmassa.


Elokuvassa on paljon fantasiapanoitteisia ja raastavan riepotteleevaan psykologiseen kauhuun upotettuja yksityiskohtia, jotka pistävän katsojan väkisinkin kyseenalastamaan kaiken kokemamme todenmukaisuuden. Onko kakki nimittäin oikeasti lopulta niin yksinkertaista vai edetäänkö tällä kertaa odottamattomasti vastavirtaan? Tarinan hyvin aukinainen, mutta tulkinnallinen lopetus saa konseptin selkeästi näyttämään paljon suuremmalta ja symbolistisemmalta, kun sitä osasi välttämättä elokuvan aikana odottaa.

The Lighthouse huokuu uniikkia A24 -kosketusta ja ohjaaja Robert Eggersin luoma maailma kiehtovine hahmoineen saavat aikaiseksi jotain niin mestarillista ja syvällistä, että katsojana sitä meinaa jopa seisten aplodit antaa jälkeenpäin. Ei ainoastaan, että se on puhutteleva ja ajatuksiaherättävä elokuva perimmiltään, mutta se tuntuu jatkuvasti etenevän kaikkia katsojan odotuksia vastaan ja pitää heidät koko elokuvan aikana penkin reunalla syventymässä itse hahmoihin ja heidän yhteiseen eriskummalliseen dynamiikkaan. Komediakin toimii erittäin hyvänä vastapainona kaikille mysteerisille mielen kauhuille, vaikka onkin aika kalpeaa ja karkeaa kontekstiltaan.


Elokuva on kiistaton mestariteos, joka jättää katsojan vielä pitkäksi aikaa puhumaan sen aloittamista syvällisistä ajatuksista ja aiheuttamista tuntemuksista. Ei ainoastaan, että elokuva onnistuu niin moitteettomasti sitomaan katsojan itseensä, mutta se myös paralysoi tämän seuraamaan tätä ailahtelevan petollista veljellistä toveruutta samalla, kun he itse alkavat pikkuhiljaa ajautumaan ajan kanssa hulluuden porteille. The Lighthouse on aivan hävyttömän mellyttävä kokemus kaikessa epämiellyttävyydessäänkin. Elokuva ei ole missään nimessä jokaista silmäparia varten, mutta siitä huolimatta se tarjoaa kyllä heillekin jotain muita elokuvallisia yksityiskohtia, joita tulevat varmasti rakastamaan sydämensä kyllyydestä.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.11.2019
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit