Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher,
Peter Cushing, Alec Guinness, Anthony Daniels,
Peter Mayhew, David Prowse
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Tästä se kaikki alkoi. Vallankumouksellinen elokuva, joka ravisutti ja muutti sekä itse elokuvateollisuutta, että pop-kulttuuria pysyvästi. Episodi IV - Uusi toivo on niin historiallinen ja ikoninen pala liikkuvaa kuvaa, että se edelleenkin nostattaa monenlaisia tunteita pinnalle katsojassa kuin katsojassa. Ottaen huomioon, että elokuvalla oli paljon ongelmia tuotantonsa suhteen ja George Lucasin täytyi uskotella omalle operatiiviselle ryhmälleen ja näyttelijöilleen projektin olevan hyvästä, se teki mahdottoman - kipusi hetkessä yhdeksi pop-kulttuurin vaikuttavimmaksi tekijäksi, joka edelleenkin vaikuttaa maailmalla laajalla säteellä sekä näytöllä, että sen ulkopuolella yhteisössä.
Luke Skywalker lyöttäytyy yhteen, jediritarin, ylimielisen pilotin, wookien, sekä kahden droidin kanssa pelastaakseen galaksin Imperiumin kokonaisia planeettoja tuhoavalta taisteluasemalta, samalla yrittäessään pelastaa prinsessa Leian Voiman pimeällä puolella toimivalta mysteeriseltä Darth Vaderilta. Onko uudesta ryhmästä mihinkään vai onnistuvatko he pelaamaan tarpeeksi kauan yhteen hiileen yhteisen hyvän vuoksi?
Elokuva avaa hyvin kiinnostavalla tavalla, nimittäin emme aloita heti päähahmomme esittämisellä, vaan hyppäämme keskelle tilannetta kahden droidin R2-D2:n ja C3PO:n matkaan avaten tätä kiehtovaa universumia heidän näkökulmasta katsottuna. Pala palalta tarina kasataan suureksi hengittäväksi kokonaisuudeksi, joka ei ainoastaan syvenny Tähtien sotien mytologiaan perinpohjaisella otteella, vaan avaa sitä myös entistä enemmän jo koukkuun jääneille silmäpareille. Elokuvassa on monen monta käsiteltävää hahmoa, jotka eroten moniin esiosiin alustaa, pohjustaa ja rakentaa hahmojaan huolellisesti ja rakkaudella.
Mark Hamillin esittämä Luke Skywalker on koko ikänsä asunut ja kasvanut maatilalla, jossa hän on aikuistuessaan alkanut toivomaan pääsyä akatemiaan ja muihin maisemiin. Hän ei vielä tiedä olevansa tärkeässä osassa tulevaisuutta, mutta tästä hänen matkansa sitten alkaakin, kun hän saa käsiinsä yllätyksekseen R2-D2 -droidin, joka on tallentanut muistiinsa salaisen viestin prinsessa Leialta tähdissä raivoavasta sodasta ja sen aiheuttamista käänteistä. Droideista puheenollen R2-D2 ja C3PO tuovat elokuvaan toimivaa viatonta komediaa, joka osaa keventää tunnelmaa, kun tilanne menee hyvin vakavaksi.
Se on kuitekin hienoa nähdä, ettei se muutu koskaan ärsyttäväksi, vaan päinvastoin, tuo paljon enemmän syvyyttä ja näkökulmia elokuvalle käytettäväksi, jotta tunnelmallinen tasapaino säilyisi vakaana. Etsiessään johtolankoja Luke törmää sattumalta vanhaan tuttuunsa Alec Guinnessin esittämään Obi-Wan Kenobiin, joka toimii elokuvassa järjen ja maltin äänenä, ja vaikka hän näyttääkin muille hahmoille ulospäin taikauskovalta vanhalta höppänältä, hänen sanomisissaan on kuitenkin aina perää. Obi-Wan toimii myös Luken esikuvana tämän operaation aikana, johon kokenut mies on nuorukaisen ottanut mukaansa.
Carrie Fisherin esittämä prinsessa Leia lähtee Galaktisen Imperiumin maille anastamaan salaa Kuolemantähden pohjapiirrustuksia, jotta kapinalliset pystyisivät palauttamaan rauhan ja tasapainon universumiin. Hän on hyvin voimallinen ja vahva persoona, joka toimii esimerkillisesti esikuvana ja inspiraation lähteenä lukuisille nuorille naisten aluille. Matkan varrella Leialle tulee kuitenkin monta ikävää mutkaa, kuin myös ystävää mukaan, jotka luovat yhdessä käsittämättömän eeppisen ja jännittävän seikkailun kuin tyhjästä konsanaan.
Yksi näistä mukaan tarttuneista ikonisista hahmoista on Harrison Fordin esittämä Han Solo, joka on hyvin itsekäs, omahyväinen, ylimielinen ja sarkastinen salakuljettaja, joka omaa lentäjän kultaiset kädet ja vankkumattoman onnen. Hänelle valuutta ja oma hyvinvointi on paljon tärkeämpi asia kuin muut ihmiset ympärillä ja heidän vastoinkäymisensä. Hänen apunaan toimii myös kaksimetrinen wookie Peter Mayhew'n esittämä Chewbacca. Mikä on hyvin ironista Hanissa on se, että vaikka valuutta on hänelle kaikista tärkein asia koko universumissa, hän on jatkuvasti veloissa lukuisille isoille nimille ympäri galaksia.
Vastakkaisella puolella Peter Cushingin esittämä kuvernööri Wilhuff Tarkin toimii tässä elokuvassa paperilla pääantagonistina, joka ohjailee ja vastaa Galaktisen Imperiumin toiminnasta ja ylivertaisuuden ylläpitämisestä kulissien takana. Hänellä on suuri suunnitelma saada jokaikinen kansa ja rotu alaisuuteensa kehitellessään massiivista superasetta heidän pelottelemiseksi. Vaikka Tarkin toimiikin taka-alalla naruista vetävänä tahona, koko valokeilan itselleen varastaa mennen tullen David Prowsen esittämä Darth Vader, joka toimii ikään kuin oikeana kätenä tälle suuria juonittelevalle kuvernöörille.
Hänen ollessaan näytöllä, elokuva saa tietynlaisen tunteen vireille, joka valtaa, innostaa ja hirvittää katsojaa samanaikaisesti. Ei ainoastaan, että hänen historiansa kiinnostaa itsessäänkin, mutta hänen taitonsa ja radikaalit toimensa ovat myös hyvin erityislaatuisia. Hän on metodinen, hyvin uhkaava ja erittäin aikaansaava tapaus kaiken kaikkiaan, joka pyrkii aiheuttaa kauhua ympäri galaksia viljellen sitä laittomin valtauksin ja sydämettömin hyökkäyksin.
Kaikki hahmot kokevat elokuvan aikana paljon kaikennäköistä ja onkin se tärkein syy siihen, miksi välitämme heistä niin paljon tarinan eskaloituessa. Hahmoihin investoituminen ei siis ole ollenkaan hankalaa, vaan päinvastoin - kuin vettä joisi. Jokaikisellä hahmolla on erinomaisesti rakennettu tarinakaari, joka eskaloituu ja kehittyy ajan mittaan massiivisesti vieden heidät lopulta ansaitsemaan lopputuloksen äärelle. Elokuva kerää asetelmaansa varten valmiiksi hyvin suuret panokset tulevia tapahtumia silmällä pitäen ja vankka vastakkainasettelu hyötyy siitä hyvinkin paljon, kun jännitämme katsojina tilanteiden eskaloitumista yhä enemmän ja enemmän.
Tämä universumi on tajuttoman suuri ja ulottuva. Uppoudumme katsojana ihan mennen tullen tuohon omaperäiseen, mutta kaikessa fantastisuudessaankin uskottavaan ympäristöön, joka huokuu elämää ja suuria konflikteja. Ei ainoastaan, että tässä universumissa soditaan valomiekoilla ja avaruushävittäjillä, mutta se sisältää myös mitä ihmeellisimpiä planeettoja ja paikkoja, jotka kaikessa satumaisessa olomuodossaankin osaavat vakuuttaa varteenotettavuudellaan ja uskottavuudellaan.
Visuaalinen tarinankerronta on niin hienovaraista ja konseptia avaavaa, että se kertoo kaiken tarvittavan sekä itse alustavasta asetelmasta, että tietyistä yksityiskohdista heti ensimmäisten kuvien ja kohtausten aikana. Onnistumme niinkin vähäisillä olettamuksilla ja tulkinnoilla luomaan katsojina itsellemme tietyn sortin kuvan tästä hahmojamme ympäröivästä fantastisesta maailmasta ja sen luonteesta. Elokuva välttelee kovasti suoraa tarinankerrontaa, jossa joko hahmo tai kertoja yleensä kertoo katsojalle suoraan mitä näytöllä tapahtuu tai mitä tulee tapahtumaan.
Se pyrkii nojaamaan enemmänkin eleisiin, tunteisiin ja hyvin toimivaan dialogiin, joka avaa jatkuvasti uusia piirteitä hahmoissamme, vaikka he eivät niistä mainitsisivatkaan missään vaiheessa kehitystään. Päähahmoillemme tehtäväksi tullut pienimuotoinen operaatio avaa astetta suuremman palapelin ja kokonaisuuden, joka tarjoaa laajasti seikkailua, eeppistä toimintaa, emotionaalisia hetkiä, sekä hervotonta komediaa monipuolisella vaihtelevuudellaan.
Visuaalisesti elokuva on nähnyt jo aikansa. Efektit ovat kärsineet ajan saatossa pahasti, mutta siitäkin huolimatta siinä on myös ajoittain hyvin vakuuttavia ja uskottavia suorituksia, jotka lyövät katsojan kuin katsojan ällikällä käytännöllisen neroutensa avustuksella. Äänimaailma on yksi yksityiskohta, joka on ehdottomasti hyvin omaperäinen ja edistyksellinen omaan aikaansa nähden. Ei ainoastaan, että hävittäjien äänet ja laseraseiden laukeamiset kuulostavat niin mystisiltä ja tuonpuoleisilta, mutta se luo tietynlaisen tilan, joka vuosien saatossa on kehittynyt vakiintuneeksi normiksi Tähtien sota -elokuvien keskuudessa. Niin rajoja rikkova ja vallankumouksellinen kokonaisuus kaiken kaikkiaan.
John Williamsin musiikki on suoraan sanottuna täydellistä ja aivan ansaitustikin toimii ehkä koko elokuvahistorian muistettavimpana kokoelmana, ellei jopa kaikista parhaimpanakin. Williams on niin monipuolisesti onnistunut jakamaan musiikkinsa paikan ja hahmon mukaan, sekä jokaiselle tilanteelle omat versionsa ja muunnelmansa saadakseen maksimaalisen tunnelman viritettyä katsojan vastaanotettavaksi. Nämä kappaleet tuovat myös automaattisesti paljon enemmän emotionaalista syvyttä sekä satumaiseen ympäristöön, että itse hahmoihin, mikä tekee vain hyvää elokuvan jo valmiiksi laadukasta kokonaisuutta ajatellen.
Episodi IV - Uusi toivo on erinomainen elokuva, joka aloitti tämän massiivisen pop-kulttuurisen villityksen 1970-luvun lopulla ja on pysynyt poikkeuksellisen vakaana nykypäivään asti uusien elokuvien siivittämänä. Sanoisin tässä vaiheessa, että kaikki mitä on tästä elokuvasta aiemmin sanottu, on jo sanottu, mutta lopputulos on kuitenkin sama - tämä elokuva on painunut elokuvahistoriaan yhtenä kaikkien aikojen elokuvana ja ihan syystäkin sitä pidetään mestariteoksena, sekä inspiraation lähteenä monen elokuvan tekijän kohdalla. Seuraavaksi lähdemmekin valumaan kohti seuraavaa osaa Episodi V - Imperiumin vastaiskua, jota pidetään kaikkien aikojen parhaimpana jatko-osana. Ei paineita siis...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti