Ohjaus: Adrian Grunberg
Pääosissa: Sylvester Stallone, Paz Vega, Yvette Monreal,
Louis Mandylor, Sheila Shah, Díana Bermudez,
Óscar Jaenada, Segio Peris-Mencheta
Louis Mandylor, Sheila Shah, Díana Bermudez,
Óscar Jaenada, Segio Peris-Mencheta
Genre: Toiminta, Draama, Jännitys
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Tiedättekö sen tunteen, kun jotkut elokuvasarjat eivät tunnu missään vaiheessa lopettavan, vaikka meno menisi kuinka veteläksi. Ensimmäisen mainion osan First Bloodin jälkeen, seuraavat Rambot ovat kaikki olleet aikalailla tarpeettomia lisäyksiä, vailla sen suurempaa ideaa ja järkeä. Joillekin tuo aivoton tykitys uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, mutta minua ne eivät onnistuneet oikein säväyttämään paria yksittäistä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Ensimmäinen elokuva on kyllä kuitenkin ehdottomasti hyvä elokuva kaikin puolin, joka mielestäni toimii yksinkin aivan moitteettomasti.
Oli kuitenkin sopiva aika päästää John Rambo vielä viimeisen kerran irti kostonretkelleen ja nähdä kuinka omaperäinen se lopulta on muihin osiin verrattuna vai onko ollenkaan. Menimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa katsomaan uusinta ja otsikon perusteella myös oletetusti viimesintä Ramboa lehdistönäytökseen ja olimme molemmat hyvin matalin odotuksin liikenteessä. Trailerit eivät ole oikein onnistuneet säväyttämään sen kummemmin, mutta oli kuitenkin kiinnostavaa nähdä kuinka tämä elokuvasarja vietäisiin päätökseen ja saisiko John Rambon hahmo ansaitsemansa päätöksen.
Melkein neljä vuosikymmentä myöhemmin ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut ja John Rambo on löytänyt paikkansa arizonalaiselta hevostilalta, jossa hän asuu meksikolaisen taloudenhoitajan Marian ja tämän lapsenlapsen Gabriellen kanssa. Vaikka Rambo ei olekaan perheenjäsen, häntä kuitenkin pidetään sellaisena ikään kuin isähahmona ilman isää ja äitiä kasvaneelle tytölle.
Odotetustikin tyttö kasvaa vanhemmaksi ja lähtee hevosten kasvatuksen sijaan opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ennen kuin Gabriellen opiskelijaelämä pääsee alkamaan, hän päättää hetken mielenjohteesta selvittää isänsä kohtalon ja syyn perheensä jättämiselle. John pyytää tätä hillitsemään itsensä asian suhteen, mutta tilanne valitettavasti eskaloituu pahemman kerran, kun meksikoilainen huumekartelli liittyy juoneen mukaan ja asetelma muuttuu hengenvaaralliseksi kaikille osapuolille. Rambon on siis korkein aika taas lähteä pelastusretkelle ja pistää veitsensä likoon viimeistä kertaa.
John Rambon on vaikea päästää tapahtumarikkaasta menneisyydestään irti, joka painaa kokenutta miestä joka päivä psyykkisellä tasolla. Hän ei myöskään ole enää fyysisesti yhtä nopea ja taitava kuin ennen vanhaan, minkä vuoksi tämän täytyy keksiä uusia tapoja taistellakseen viattoman hyvän puolesta. Tämä myös näytetään oivasti avauskohtauksessa, jossa John yrittää pelastaa patikoivan ihmisjoukon luonnon armoilta, mutta onnistuu vain osittain ja tämä sitten riivaakin häntä siitä edespäin.
Tarina osaa olla hyvin ennalta-arvattava ja kaavamainen, mutta eroten aiempin jatko-osiin, tämä elokuva pitää sisällään punaisen langan ja jonkin sortin tarkoituksen, kun taas edeltäjät keskittyivät enemmän reaktiopainoitteiseen viihteeseen välittämättä sen potentiaalisen syvällisistä mahdollisuuksista. Vaikka John Rambon tapauksessa pääsemme yllättävän hyvin kärryille, muu alustus on aika alkeellisella tasolla, vaikka yrittääkin tosissaan täyttää lukuisia rakenteellisia vaatimuksia tarinan varteenotettavuuden takaamiseksi.
Se on hyvin primitiivisesti ja epäuskottavan naiivisti kasattu kostotarina, joka on täynnä oman genrensä kliseitä ja yliviljeltyä dialogia. Tarinan suurin käännekohta valmistaa yllättävän hyvin konfliktin ja motiivin Rambolle tämän kostoretkeä varten ja jos elokuva olisi keskittynyt huolellisemmin näihin sivuhahmoihin ja heidän yhteyksiin, itse emotionaalinen lataus ja draamapohjainen materiaali olisi iskenyt huomattavasti paremmin, kuin tässä omassa lepsussa muodossaan. Maalaisjärjellisestikin elokuva tekee hyvin kehnoja ratkaisuja, joiden vuoksi kokonaisuus tuntuu hyvin primitiiviseltä ja sen hahmot suoranaisesti naiiveilta hölmöiltä.
Ne osaavat muutenkin olla hyvin yksiuloitteisia ja pinnallisesti rakennettuja lukuunottamatta nimikkohahmoamme, jonka tarinakaari on yrittänyt edetä viimeisen neljän elokuvan ajan hyvin hidasjohteisella tavalla. Emme oikeastaan välitä kenenkään muun koettelemuksista kuin Rambon, vaikka tapahtumat ovatkin hirvittävän moraalittomia kaiken kaikkiaan. Elokuvan antagonistit ovat siitä huolimatta yllättävän varteenotettavia ja se johtuu pikemminkin siitä, että he osaavat olla niin maanläheisiä ja uskottavia motiiviensa suhteen, toisin kuin edelliset viholliset.
Elokuva on paljon filmaattisempi tuotannollisesti, kuin yksikään aiempi osa. Värimaailma on tummahko ja jokseenkin likainen, mikä tuo inhorealistisen tunteen toimivasti näytölle. Väkivalta on veristä ja ajoittain jopa hyvin brutaalia katsottavaa, sillä siinä ei näytetä vain ihmisten satunnaista räjähtelemistä, vaan esimerkiksi murtuneiden luiden väkinäistä vääntämistä ja muita hyvin kivuliaita kuulustelutapoja.
Tekijät ovat myös selkeästi ymmärtäneet sen, että nimikkohahmoa esittävä Sylvester Stallone kokeneena miehenä ei enää fyysisesti pysty samoihin asioihin, kuin esimerkiksi muutamaa vuosikymmentä takaperin. Tämän vuoksi ylilyövin stunttien tilalle he ovat yrittäneet keksiä muita tapoja tuoda viihdettä ja toimintaa näytölle. Rambon aiheuttamat kuolemat ovat kekseliäitä ja monipuolisia etenkin elokuvan loppupäässä, jossa tämä pääsee toden teolla rajoitetun fysiikkansa kanssa leikkimään erilaisilla vempaimilla ja Yksin kotona -tyylisillä ansoilla.Tämä viimeinen toimintakokonaisuus on kuin onkin elokuvan parasta antia.
Vaikka Rambo: Last Bloodissa onkin hyvät hetkensä ja se on paremmin rakennettu kuin yksikään aiempi Rambo -jatko-osa siinä on selkeitä alkeellisesti toteutettuja rakenteellisia ja tarinallisia seikkoja, jotka vetävät katsojan väkisinkin ajoittain pois elokuvasta. Jos elokuva ei yrittäisi olla niin vakava, niin näistä seikoista ei välttämättä välittäisi pätkääkään.
Tässä tapauksessa kuitenkin, kun vakavuutta pusketaan joka reiästä, elokuva pitäisi onnistua pistää tukipilarinsa tukevasti maahan ennen kuin voi ruveta koristelemaan ulkokuorta. Ulkokuori nimittäin oli kaikin puolin erittäin miellyttävää katseltavaa katsojan näkökulmasta efekteistä kuvaukseen ja niin edelleen. Kerran katsottava rymistely...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti