Ohjaus: Etan Cohen
Pääosissa: Will Ferrell, John C. Reilly, Rebecca Hall,
Rob Brydon, Kelly Macdonald, Lauren Lapkus,
Pam Ferris, Ralph Fiennes
Genre: Komedia, Rikos, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Sherlock Holmes, yksi Iso-Britannian suosituimmista fiktiivisistä hahmoista ja esikuvista, joka on noussut raketin lailla klassisen kirjallisuuden kautta ihmisten tietoisuuteen. Sherlock on skotlantilaisen kirjailijan ja lääkärin Arthur Conan Doylen luoma fiktiivinen salapoliisihahmo, jonka mysteerisen jännittävät tarinat sijoittuvat 1800-1900-luvun taitteeseen Iso-Britanniaan. Itse pidän kyseistä hahmoa salapoliisien ja ongelmanratkojien ehdottomana huippuna ja erittäin hyvänä esikuvana kaikille, kun ajatellaan hänen ylivertaisia ongelmanratkaisumenetelmiään, joiden avulla tämä pääsee useinmiten loogisimpia teitä pitkin kohti toivottua määränpäätään.
Kun sain kuulla Holmes & Watson nimisestä elokuvasta, sekä Will Ferrellin ja John C. Reillyn roolituksista nimikkohahmoihin, en voinut kuin päätäni pudistaa hyvin epänormaalista ja laiskasta lähestymistavasta. Tiesin jo ennakkoon, ettei tämä tuotos tulisi ihan lempielokuvissani majailemaan mitä ilmeisimmin koskaan, mutta päätin kuitenkin ottaa kokeilun vuoksi riskin ja katsoa sen kaikista peloista ja negatiivisista ajatuksista huolimatta. Ajoittain elokuvat osaavat kyllä yllättää, mutta ei kuitenkaan tässä tapauksessa...
Elokuvan tarina on hyvinkin yksinkertainen: Sherlock Holmes ja tohtori Watson yrittävät estää pahamaineisen professori Moriartyn suunnitelmat, jotka pitävät sisällään kuningattaren murhan. Vaikka tässä teoksessa onkin tarinan tynkänen kuningattaren murhaamisuhan nojalla, ohjaaja Etan Cohen ei vain tunnu lähtevän kehittämään asetelmaa ja sen eskaloitumista sen enempää. Hän pikemminkin turvautuu suoranaisesti hyvin halpaan ja asiasta viistoon poikkeavaan materiaaliin. Elokuva on kirjaimellisesti kokonaisuudessaan kokoelma hyvin primitiivisiä sketsejä, joiden pohjalta lähes olematon tarina etenee vailla sen ihmeellisempää suuntaa ja määränpäätä.
Tarinan punainen lanka on hyvin kohtaa unohtunut täysin lähes tarkoituksenmukaisesti, jotta näyttelijät pääsisivät improvisoimaan lukemattomia sketsejään näytölle, jotka eivät edest tuo elokuvalle mitään lisäarvoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Tarina on hyvin ennalta-arvattava, huonosti tasapainotettu ja unohdettava kokonaisuus, joka saa katsojan vain haukottelemaan menemään kaikessa lyhykäisyydessäänkin.
Sherlock Holmes on egoistinen ja suorastaan jopa ärsyttävän vajaavainen rikosetsivä joka saa tehtäväkseen napata pahan professori Moriartyn, ennen kuin tämä onnistuu murhaamaan kuningattaren. Tohtori Watson on siitäkin astetta hölmömpi apuri, joka ajautuu jatkuvasti väkisinkin hyvin kiusallisii tilanteisiin aiheuttaen vain lisää konflikteja ja ongelmia kaksikolle jo ennaltakin naurettavaan asetelmaan.
Tosin molemmat herrat aiheuttavat niitä toisilleen hyvin tiuhaan tahtiin. Komisario Lestrade taas toimii elokuvassa kilpailevana rikosetsivänä, joka vaikuttaisi olevan se loogisempi ja toimivampi vaihtoehto potentiaalisen murhaajan nappaamiseen, mutta hän ei saa ikinä kunnollista mahdollisuutta ja läpilyöntiään aikaiseksi Holmesin suuresta varjosta, kun tämä vie aina kaiken huomion ja kunnian.
Nämä hahmot suuren valokeilan alaisuudessaankin tuntuvat yllättävän hölmösti alustetuilta, käsittämättömän aliravituilta, sekä naurettavan heikosti rakennetuilta sotkuilta, jotka eivät kaikesta ruutuajastaan huolimatta onnistu avautumaan ollenkaan muuten kuin teennäisesti ja pinnallisesti. Hahmojen heikkouteen vaikuttivat myös roolisuoritukset, jotka ovat valitettavan ylilyöviä ja raivostuttavan ärsyttäviä kokonaisuudessaan.
Tämä elokuva tuntui paljon pidemmältä kuin mitä se oli ja se ei ole koskaan hyvä merkki, jos sillä ei ole edes varsinaista tarinaa kerrottavanaan. Kuinka tylsä ja mitäänsanomaton elokuva tämä olikaan. Tuntuu ihan kuin tämä tuotos olisi tähdätty suoraan sanottuna alkeellisille aivoille primitiiviseksi viihdykkeeksi. Alkuperäinen Sherlock Holmes -konsepti käännetään päälaelleen kiinnostavan mysteerin puolelta parodiamaiseksi komediaksi, joka ei edes onnistu naurattamaan katsojaa, muuten kuin ylilyövällä naurettavuudellaan ja aivottomuudellaan.
Ainoa asia, joka oli mielestäni edes jossain määrin varteenotettavalla tasolla, olivat teknisen puolen seikat, kuten kuvaus, puvustus ja lavastus. Kaikki muu onkin sitten aivan järkyttävällä tasolla. Musiikkikin on suurimmaksi osaksi hyvin huonosti puettu elokuvaan, vaikka ajoittain sieltä tulee oma sävellys ihan positiivisena ja omaperäisenä yllätyksenä, sekä oivana lainauksena. Elokuvassa lainataan muista elokuvista ja viitataan lukuisiin muihin hyvin tiuhaan tahtiin, kuten esimerkiksi Guy Ritchien ohjaamaan Sherlock Holmesiin, sekä Shawn Levyn ohjaamaan The Pink Pantheriin monista artistisista ratkaisuista hahmojen rakenteisiin.
Holmes & Watson on surkuhupaisa yritys vääntää tästä klassisesta konseptista ja asetelmasta jotain ennennäkemättömän ylilyövää ja vastatuuleen taistelevaa. Ihmettelen hyvin paljon ja hartaasti sitä, kuinka elokuva on saanut edes vihreää valoa tuotantonsa suhteen alkujaankin, puhumattakaan Sonyn leikkauspöydältä selviämisestä teatterijulkaisuunsa asti, kun heijastetaan tuota onnistunutta prosessia saatavilla olevaan materiaaliin. En vain käsitä, kuinka näin suuri tuotantoyhtiö on onnistunut päättämään, että tämä olisi hyvä idea missään vaiheessa tai muodossa. En suosittele kellekään, ellette sitten halua vapaaehtoisesti menettää aivosoluja näin alkeellisen elokuvan vuoksi.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti