Ohjaus: James Gray
Pääosissa: Brad Pitt, Liv Tyler, Ruth Negga,
Tommy Lee Jones, Anne McDaniels, Donald Sutherland
Genre: Seikkailu, Draama, Mysteeri
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Muistan erittäin hyvin, kun ensimmäisen kerran sain tietää Ad Astrasta. Se tuli yllätykseksi minulle, enkä oikein osannut vielä odottaa siltä mitään, vaikka näyttelijäkaarti lupailikin ennakkoon jo hyviä asioita. Mitä lähemmäs julkaisua olemme lähestyneet, sitä enemmän olen alkanut kiinnostumaan kyseisestä teoksesta ja sen kontekstista. Odotukset olivat suhteellisen korkeat ennen elokuvan katsomista, mutta yritin kuitenkin hiukan varautua pahimpaankin...
Näistä teoksista ei nimittäin ennakkoon pysty ikinä sanomaan, että toimivatko ne kuinka hyvin viimeisessä muodossaan vai ovatko trailerit vain lyöneet yli tiettyjen seikkojen kanssa. Ad Astran mainosmateriaalit olivat lupailleet vauhdikasta ja dramaattista avaruusseikkailua, johon heti alkuun sanon vain, että jälkimmäinen adjektiivi piti kyllä ehdottomasti paikkaansa, kun taas ensimmäinen ei ollenkaan.
Tästä hetkestä katsoen lähitulevaisuuteen sijoittuva elokuva käsittelee astronautti Roy McBrideä ja hänen avaruusmatkaansa kohti aurinkokuntamme uloimpia rajoja, jotta tämä voisi löytää kadonneen astronautti-isänsä Clifford McBriden ja selvittääkseen mysteerin, joka uhkaa tuhota koko maapallon sellaisenaan. Hänen kuoppainen tiensä avaa salaisuuksia, jotka haastavat sekä ihmisen luontoa, että ihmiskunnan asemaa tässä massiivisessa tuntemassamme kosmoksessa. Onnistuuko Roy selviämään matkasta ongelmitta vai tuleeko tielle paljonkin odottamattomia ja ylitsepääsemättömiä käänteitä, sekä menetyksiä, tämän etsiessään aktiivisesti vastauksia kysymyksiinsä?
Brad Pittin esittämä Roy McBride saa mahdollisuuden osallistua salaiseen operaatioon, jonka aikana tämä aikoo selvittämään eriskummallisen yllätyksellisiä antimateriapurkauksia, jotka uhkaavat koko maapalloa ja sen asukkaita. Operaatiossa on kuitenkin yksi yllättävä pieni käänne, joka muuttaa koko asetelman vakavuutta, sillä Royn työnantajan SPACECOMin mukaan tämän isä Clifford liittyy jollain tavalla tähän operaatioon. Ad Astra on hyvin hahmovetoinen elokuva, joka uppoaa syvälle Royn hahmoon, sekä tämän läpikäymiin tuntemuksiin, että ristiriitaisiin koettelemuksiin, jotka riepottelevat tämän tunteita armottomasti pitkin elokuvaa.
Hän pitää isäänsä sankarina, kuten kaikki muutkin ihmiset, mutta hänen työnantajansa epäilevät Cliffordia petoksesta tuhoavien energiapurkausten aiheuttajana. Täten jo ennen operaation alkamista Roy kamppailee omien faktojensa ja luottamuksensa kanssa, kun hän huomaa pinnan alla paisuvan suuria uhkia ja epämiellyttäviä riskejä sabotoimassa määränpäähän yltämistä. Roy joutuu pitkin elokuvaa myös automaattisesti kyseenalaistamaan sekä suhteensa isäänsä, että työnantajaansa SPACECOMiin. Hän huomaa, ettei tilanteessa tai koko operaatiossa ole välttämättä ihan puhtaimmat jauhot pussissa.
Aurinkokuntamme ääristä löytyy kuitenkin vastaukset näihin erikoislaatuisiin tapahtumiin ja suuriin salaisuuksiin, joita astronauttimme lähtee havittelemaan päättäväisesti etsiessään vastauksiaan. Tarina kerrotaan päähahmomme Royn näkökulmasta ja hän myös tarinan kertojana kuvailee paljon katsojalle sillä hetkellä tapahtuvia tapahtumia ja reaktiotaan niihin elokuvan edetessä. Elokuvallisesta näkökulmasta katsoen tämä ratkaisu ei ole missään nimessä kovin hyvä, sillä niin monta asiaa kerrotaan kirjaimellisesti suoraan katsojalle vailla mitään visuaalista lisäystä, minkä vuoksi näitä suuria sanoja ei välttämättä pysty ottamaan niinkään tosissaan, vaan ne tuntuvat periaatteessa hiukan päälleliimatuilta lisäyksiltä ottaen hieman visuaalisesta kokemuksesta pois.
Elokuvan emotionaalisuutta syö paljon se, ettemme pohjusta Roylle tärkeitä sivuhahmoja oikeastaan ollenkaan puhumattakaan sen suuremmasta käytöstä. Vaikka he tuntuvatkin jossain määrin tärkeiltä ihmisiltä päähahmollemme, emme ihan pääse kuitenkaan sen makuun missään vaiheessa elokuvaa, kuin ehkä vain pinnallisesti. Enemmänkin välitämme Roystä ja tämän vuoksi hänen koettelemuksensa ovat paljon osuvampia, kuin hänen läheisilleen tapahtuvat vastoinkäymiset.
Ad Astra on hidastempoinen ja hypnotisoiva draamaspektaakkeli, jonka syväluotaava tarina on kiehtovalla tavalla koottu kokonaisuus pitäen sisällään lukuisia erikoislaatuisia yksityiskohtia, sekä filosofisia painopisteitä maustamassa omaperäistä olemustaan. Tämä elokuva ei ole todellakaan tarkoitettu valtavirtakatsojille, vaikka sitä mainostetaankin sellaisena, vaan pikemminkin elokuvien suurimmille rakastajille. Se on mahtava elokuvallinen kokemus elokuvafriikille, joka osaa ajoittain olla jopa turruttava teos hyvin hitaahkon temponsa vuoksi, mutta samanikaisesti se osaa olla myös hyvin silmiäavaava ja omaperäinen teos kokonaisuudessaan.
Hidastempoisuus toki tuntuu selkeästi, mutta syvällinen ja merkityksellinen tarina pelastaa elokuvan pitkäveteisyydeltään, eikä päästä sitä missään vaiheessa turhan hölynpölyn puolelle. Tunnepohjaisesti Ad Astra on tulkinnallinen elokuva, joka käyttää monia kirjaimellisia metaforia hyväkseen läpiviedessään hahmovetoista tarinaansa eteenpäin mitä miellyttävimmällä tavalla. Konfliktit ovat erittäin osuvia ja massiivisen tuntuisia, kun niitä analysoi mustana valkoisella. Juonenkäänteet taas muuttavat jatkuvasti Royn hahmoa, sekä hänen suhtautumistaan tapahtuviin asioihin ja muutoksiin, sillä tietyllä hetkellä mikään ei tunnu enää olevan sitä miltä näyttää.
Elokuva on hyvin uniikki, mutta osaa siinä ohessa käyttää mahdollisuutensa lukuisten vaikutteidensa ja lainaustensa puolesta. Tosin näiden upeiden nosteiden aikana ajoittain tuntui, että tämä lainaaminen ja viittaaminen vetää jossain määrin katsojansa hieman pois elokuvasta miettimään, että mistä tämä viittaus ja artistinen lainaus on peräisin, kuin että sen kontekstiin keskityttäisiin kokonaisvaltaisesti. 2001: Avaruusseikkailun (2001: A Space Odyssey) tapaan elokuva käsittelee löyhästi ihmisrodun tarkoitusperää, sen loppua, sekä tuntematonta tulevaa, joka nostaa hyvin syvällisiä kysymyksiä katsojallekin teosta katsellessa.
Ad Astrassa on myös muitakin teemoja, joita on löyhästi lainattu ja muunneltu omaan kontekstiin sopivammaksi, mutta suurin osa niistä toimivatkin rakenteellisina, visuaalisina, sekä sitaattiviittauksina. Tämän teoksen suurimpina vaikutteina toimivatkin elokuvat 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey), Blade Runner, Gravity, sekä First Man (Ensimmäinen kuussa), jotka kaikki ovat mainioita uraauurtavia teoksia ja hienoja esikuvia uusille elokuvan tekijöille elokuvateollisuuden massiivisessa historiassa.
Teknisesti analysoituna elokuva on vallan mainio suoritus kaikin puolin ja suurin osa artistisista ratkaisuista olivat aivan mielettömän kauniita ja hypnoottisia seurattavia. Visuaalisesti elokuva on erittäin varteenotettava dramaattinen avaruusspektaakkeli, jota vastaanottaessaan silmä lepää kirjaimellisesti tyynesti. Hoyte van Hoyteman kuvaus on taianomaisen huolliteltua ja monipuolisen taiteellista kaiken kaikkiaan. Siitä ei meinaa nimittäin tarpeekseen.
Olisin kyllä kaivannut vielä enemmän käyttöä visuaalisesta tarinankerronnasta, joka jäi tällä kertaa hieman taka-alalle, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut viedä konsepti vaikka kuinka symbolistiselle tasolle. Huolliteltu äänimaailma tekee elokuvasta hyvin intensiivisen ja tunnelmallisesti säväyttävän kokonaisuuden, sen käyttäessään hienosti vaikuttavia Max Richterin säveltämiä sävellyksiä pitkin elokuvaa, sekä erittäin mielekkäitä ääniefektejä syventääkseen näytöllä tapahtuvia tapahtumia lähemmäs katsojaansa.
Ad Astra on erittäin vaikuttava ja syvällinen elokuva, jonka markkinointiin on vain lähestytty hieman erikoisella lähestymistavalla. Trailerikin on hyvin harhaanjohtava, mutta liiketoiminnallisesta näkökulmasta katsoen ihan ymmärrettävä ratkaisu etenkin tällaisen erikoislaatuisen elokuvan tapauksessa, joka ei ihan välttämättä sovi valtavirtaelokuvan muottiin. Se ei missään nimessä ota elokuvalta mitään pois, mutta on vain mainittavan arvoinen seikka kaiken kaikkiaan.
Brad Pitt on mahtava roolissaan ja tämä on kuin onkin hänen elokuvansa kaikin puolin. Muutkin näyttelijät hoitavat suorituksensa moitteettoman huolellisesti alta pois vailla sen kummempia ylilyöntejä. Odotettavissa olisi mielestäni muutamia Oscar-ehdokkuuksia, mutta mahdollisesti jopa palkintoja parhaassa tapauksessa. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin vaikuttava ja se tulee varmasti jakamaan ihmisten mielipiteet rajusti toisistaan. Suosittelen elokuvaa lämmöllä elokuvien rakastajille, mutta mitään ylivilkasta räjähdysherkkää toimintaelokuvaa on turhaa tältä hitaastipalavalta taideteokselta odottaa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti