Crawl (2019) - arvostelu



Ohjaus: Alexandre Aja
Pääosissa: Kaya Scodelario, Barry Pepper, Morfydd Clark,
Ross Anderson, Tina Pribicevic
Genre: Jännitys, Kauhu, Draama
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia

Hyvin pitkään julkistuksensa jälkeen olen seurannut tämän elokuvan mainontaa ja vaikkei se aluksi kiinnostanut minua sen kummemmin, ensimmäinen traileri ja Sam Raimin osallisuus sai mieleni muuttumaan hyvin nopeasti. Konsepti on hyvin yksinkertainen ja rajattu, mikä voisi koitua sen kohtaloksi, mutta toivoin ohjaaja Alexandre Ajan ja hänen komppaniansa löytävän tarvittavat ratkaisut, jotta nämä rajoitteet eivät vetäisi elokuvaa mukanaan pohjamutiin. Siitä huolimatta olin hyvin innoissani ennakkoon. Miten Crawl pärjäsi odotuksiinsa nähden ja onnistuttiinko elokuvassa pitämään katsoja viihtyneenä?

Vastoin kaikkea logiikkaa, kilpauimari Haley ajaa erityisen kiivaan myrskyn silmään, joka sattuu olemaan törmäyskurssilla Floridan kaupunkiin ja hänen lapsuuden kotiinsa. Hän ajaa sinne tarkistaakseen isänsä, Daven tilan, kun tämä ei vastaa mihinkään yhteydenottoihin. Luontoäidin ottaessa lapsuudenkodista tiukan otteen, Haley löytää itsensä talon kellarista ansasta muutaman alligaattorin keskeltä vailla suuria selviytymisvaihtoehtoja samalla veden pinnan noustessa kovaa tahtia rajun tulvan seurauksena. Hän joutuu etsimään kellarin labyrinttimäisestä ympäristöstä kaikkia mahdollisia pakoteitä päästäkseen pois voimakkaiden leukojen ulottuvista. Onnistuuko Haley selviämään klaustrofobisesta talosta menettämättä raajojaan?


Elokuva ei käytä paljoakaan aikaa rakenteellisiin syvällisyyksiin ja mielettömän absurdin asetelmansa pohjustamiseen, vaan tarina lähtee käytännössä heti paikalla käyntiin ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Kaikista varoitteluista ja ehdottomista kielloista huolimatta Haley onnistuu kuljeskelemaan myrskyssä etsimässä kadonnutta isäänsä. Minua yllätti se, että ohjaajan ei tarvinnut avata tärkeimpiä yksityiskohtia kirjaimellisesti kertomalla meille suoraan kaikkea Haleystä ja hänen elämästään, vaan visuaalisen tarinankerronnan ja pienien hienovaraisten viittausten avustuksella saamme selkeähköstä kokonaiskuvasta yllättävän hyvän otteen alusta asti.

Mikä myös yllätti minut positiivisesti oli se, että tämä elokuva onnistutaan pitämään mahdollisimman pienenä kokonsa puolesta, vaikka tämä luonnonkatastrofi vaikuttaakin hyvin laajalle alueelle. Tarina keskittyy onneksi suurimmaksi osaksi vain yhteen hahmoon ja hänen kutkuttaviin koettelemuksiin, jättäen kaiken muun ylimääräisen oletukseksi katsojan näkökulmasta katsoen. Tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi yhteen taloon, mikä saattaa olla kaikessa rajoituksessaan massiivinen riski, mutta Crawlissa siitä tilanteen toivottomasta pieneydestä ja putkimaisesta keskittymisestä osataan ottaa kaikki mahdollinen irti.


Pystymme investoitumaan Haleyn hahmoon hyvin etenkin elokuvan toisella puoliskolla, jolloin olemme saaneet paljon paremman kokonaiskuvan hänen taustastaan ja persoonallisuudestaan. Hänen paineenalaiset ratkaisunsa mukailevat uskottavasti autenttista tilannetta ja nuo painostavan pakokauhun, sekä adrenaliinin täyttämät tunteet välittyvät näytön läpi erittäin hyvin. Haley löytää keinot kuin keinot, vaikka mahdollisuuksia olisikin kuinka vähän ja riskit kuinka plvissä tahansa.

Elokuvaan onnistutaan tuomaan myös hiukan perhedraamaa sekoittumaan kaiken muun ohelle. Vaikka jännitys ja emotionaalisuus toimivatkin näytöllä hyvin pohjustettuina ja rakennettuina seikkoina, ne eivät tunnu ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla kulkevan toistensa kanssa käsi kädessä. Se tasapaino ei ihan toiminut, vaikka yksittäisinä kokonaisuuksina olisivatkin kuinka oivallisia.


Tämä tuntuu hyvin omaperäiseltä idealta, joka jatkuvasti yrittää tuoda mahdollisimman monta erilaista skenaariota ja monen tasoista panosta kehiin, jotta tällä jokseenkin rajoitetulla konseptilla pystyttäisiin pitämään hiukan enemmän hauskaa. Se rakentaa tunnelmansa hyvin vakuuttavasti ja itse jännitys luodaan hitaan, sekä huolellisen nousujohteisella otteella pitkin elokuvaa. Siinä käytetään paljon kliseisestä kaavasta riippumattomia kekseliäitä ja kiehtovia temppuja, jotka osaavat yllättää katsojan kuin katsojan. Vaikka suurimmaksi osaksi elokuva tuntuisi olevan tähdätty kaikenikäiselle yleisölle, se muistuttaa muutaman railakkaan verisen kohtauksensa avustuksella meitä siitä, että tämä elokuva ei ole kyllä ihan jokaiselle silmäparille sopiva.

Visuaalisesti elokuva on yllättävän vakuuttava kokonaisuudessaan, kun ottaa huomioon sen yllättävän pienen budjetin. Ei ainoastaan, että itse värimaailma erottuu osakseen, mutta itse alligaattorit ovat yllättävän autenttisen näköisiä suurimmaksi osaksi elokuvaa. Tietenkin muutamat liikeradat vaikuttavat hiukan liian sulavilta alligaattorin kaltaiselle pedolle, mutta toisaalta se toimii moitteettoman oloisesti tässä elokuvassa. Värimaailma käyttää hyväkseen hyvin selkeitä tumman vihreän ja sinisen sävyjä, joiden avulla saadaan hyvin vakuuttavasti vedenalainen tunnelma välitettyä katsojille. Musiikkikin on myös hyvin painostava ja tuo elokuvaan enemmän tunnetta, etenkin elokuvan alkupäässä, jossa sitä käytetään jännityksen nostattamiseen.


Crawl on brutaali ja ajoittain jopa inhottavan realistiselta vaikuttava kokonaisuus, joka tuo tämän absurdin konseptin ja tekee siitä hyvin miellyttävän - tai joillekin tahoille hirvittävän kokemuksen kaiken kaikkiaan. Tykkäsin elokuvasta paljon enemmän kuin mitä odotin, mutta veikkaisin kyllä valitettavasti, ettei se ihan jokaisen makuun kuitenkaan tule maistumaan. Se toimii hyvin vakuuttavasti kutkuttavana viihdykkeenä ja miellyttävänä kokemuksena, mutta jos sitä rupeaa ylianalysoimaan ja pilkkomaan osiin, niin siitä katoaa suurin osa iloa ja uskottavuutta. Hyvin positiivinen yllätys, joka viihdyttää koko kestonsa ajan ja yllättää muutamilla oivilla kohtauksillaan. Suosittelen lämpimästi rankan sadepäivän viihdykkeeksi...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 24.7.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit