Predator - saalistaja | Predator (1987) - arvostelu



Ohjaus: John McTiernan
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Carl Weathers, Elpidia Carrillo,
Bill Duke, Jesse Ventura, Sonny Landham, Shane Black
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Kuten aiemminkin on ehkä tullutkin mainittua, en ole lapsuudestani asti ollut kovin suuri kannattaja painavasti toimintaa valokeilaan nostavien elokuvien suhteen, mutta olen kuitenkin alkanut viime vuosien aikana avartamaan näkemystäni niistä ja nykyään ne toimivatkin yhtä hyvin kuin minkä tahansa lempigenreni elokuvat. Toissa vuoden positiivisesti yllättäneen John Wick-katsastuksen jälkeen aloin kylmänviileästi etsimään mahdollisia toimintaelokuvia katsottavaksi hyvin suurella aikahaarukalla. Halusinkin seuraavaksi kokea jotain vähän klassisempaa toimintaa, jonka avulla näkisin mitä pidetään toiminnan normina ja mitkä teokset ovat olleet kulmakiviä genrensä sisällä muuttaessaan niitä myös tulevaisuutta ajatellen.
Eteeni tupsahti yhtäkkiä kuin tilauksesta John McTiernanin ohjaama Predator - saalistaja, jota olin jo hyvin kauan aikaa vain vältellyt juuri siitä syystä, etteivät päättömältä vaikuttavat toimintakokonaisuudet oikein miellyttäneet sieluani. Onneksi päätin lopulta katsoa elokuvan avoimin mielin ja saada selville sen, miksi tätä pidetään niinkin merkittävänä teoksena omassa genressään näin vuosia myöhemmin. Olen kuullut joitain huhuja, ettei kyseinen elokuva monia kriitikoita julkaisunsa aikana kovinkaan paljon vakuuttanut, mutta liikkuvien kuvien suurkuluttajat, kuin myös tavallisetkin katsojat rakastuivat tähän teokseen heti alusta asti. Sen pystyin kyllä heti sanomaan, että trailerin katsottuani kiinnostuin konseptista, mutta aika varovaisin mielin kuitenkin lähdin katsastamaan elokuvaa.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA lähettää ryhmän erikoissotilaita Guatemalan viidakkoihin, joiden tehtävänä on pelastaa sissisotilaiden kidnappaamia panttivankeja. Hyvin pian kuitenkin osoittautuu, että pelastusoperaation lisäksi viidakossa vaanii aivan toisenlainen tuntematon uhka, joka on löytänyt tiensä Maahan. Tämän saalistajan motiiveista vähän tietäen, erikoissotilasjoukkue joutuu taistelemaan pian omasta hengestään ja selviytymisestään, sillä kehittynyttä tekniikkaa ja lämpötutkamaista näköään käyttävä olento on tullut toden teolla saalistamaan. Onnistuvatko sotilaat selviytymään ylivertaisen saalistajan kynsistä vai ovatko heidän kohtalonsa jo ennalta sinetöidyt?


Yksinkertaisen konseptin alustus on ihailtavan laadukkaasti koottu ja saamme kaiken tarvittamamme tiedon itse tarinasta ja sen hahmoista heti kättelyssä, minkä jälkeen onkin erittäin helppoa lähteä keskittymään itse asian varsinaiseen ytimeen, eli pelastusoperaatioon. Vaikka seuraammekin operaatiota sillä mielin, että sotilaiden operaatio on elokuvan keskipisteenä, emme voi mitään sille, että jatkuvasti keskittymisemme herpaantuu saalistajan läsnäoloon, sillä tiedostamme koko ajan, että sotilaita vaanitaanheidän tietämättään. Tilanne tosiaankin eskaloituu jo valmiiksi vaikeahkosta pelastusoperaatiosta raa'aksi selviytymistaisteluksi, joka ei ainoastaan toimi mukavana adrenaliinipiikkinä elokuvalle konsanaan, vaan se onnistuu myös rakentamaan mitä moniuloitteisimman kokonaisuuden hyvinkin yksinkertaisesta konseptistaan, mikä on harvinaista kokea etenkin näin elokuvateollisuuden uudella aikakaudella.

On kyllä erityisen hienoa nähdä, että saalistajan avustuksella rakennettavaa jännitystä pidetään yllä niin mestarillisesti näyttämättä tämän fyysistä olomuotoa ollenkaan elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana. Tämä mahdollisti sen, että tuotos onnistuisi pitämään miellyttävästi mysteerisen painostavan tunnelmansa yllä ja katsojan mielikuvituksen laukkaamassa omia menojaan. Tunnelma on kokonaisuudessaankin hyvin kutkuttava ja onnistuneesti muovailtu aspekti, joka onnistuu myös tuomaan vakuuttavasti vastapainoa elokuvan kevyemmällekin puoliskolle. Keveä huumori pitää huolen siitä, ettei elokuva ajelehtisi aivan liian painostaville teille ja sen se myös onnistuukin tekemään. Se on kokonaisuudessaan useinmiten napakkaa, mutta silloin tällöin myös naurettavan kornia. Se ei kuitenkaan vaikuttanut huumorin toimivuuteen elokuvassa, sillä kuten aiemmin mainitsinkin, se tuo elokuvaan sopivaa vastapainoa jo itsestään painostavan jännittävälle tunnelmalle.


Visuaaliset efektit ovat toki parhaimmat aikansa nähneet jo vuosikymmeniä sitten, sillä erilaisten ampumisefektien, tutkien ja itse läpinäkyvän saalistajan tuoma visuaalinen varteenotettavuus järkkyy karmaisevan selkeiden epäkohtien seurauksena. Ne ajavat asiansa joka tapauksessa, sillä onhan kyse kuitenkin jo vanhasta elokuvasta tässä vaiheessa. Se kuitenkin vaatii katsojaltaan tietynlaisen nostalgiamaisen uskonloikan ja heittäytymisen, jotta nämä epäsukottavat aspektit eivät häiritsisi kokemusta liikaa. Se oli kuitenkin hieno ratkaisu käyttää saalistajan ainutlaatuista visuaalista näkökulmaa hyväksi sekä tarinankerronnassa, että ihan taiteellisten ratkaisujenkin valossa, sillä tämä avaruudesta matkannut olento näkee kaiken lämpötutkansa avulla, joka erottaa ruumiinlämmön kaikesta muusta ympäristöstä. Tuo oli mielestäni ihan miellyttävä taiteellinen ratkaisu ohjaajalta, vaikka tosin siinäkin oli omat nipotuksen kohteensa itse rodun rakennetta ajatellen, jotka maalaisjärjellisesti pistävät hieromaan päänlakea elokuvan myöhemmässä vaiheessa.

Roolisuoritukset ovat hyvin laadukkaita ja uskottavan oloisia kaiken kaikkiaan. Näyttelijäkaarti oli selkeästikin valittu huolellisesti pitkän pohdintatuokion tuloksena, sillä näyttelijät toimivat erityisen hyvin yhteen ja heidän välinen kemia on suorastaan käsinkosketeltavan aitoa kokonaisuudessaan. Kuten tästä ylistyksestä varmasti odottaa saattaa, näyttelijävalinnat tuntuivat rooleihinsa sopivan aivan täydellisesti ja jokaikinen tuntui istuvan omaan muottiinsa moitteettomasti. Näiden seikkojen vuoksi sotilasjoukon toveruus on suorastaan kaunista koettavaa, sillä ryhmän sisällä sekä juttu luistaa, että ryhmän sisäiset kemiat kohtaavat täydellisesti toisensa. Elokuva myös tarjoaa katsojalleen muhkean valikoiman muistettavia repliikkejä, joita on tässä teoksessa vaikka muille jaettavaksi.


Predator on toimintaklassikko pienellä seikkailumielisyydellä ja scifillä höystettynä, joka on ehdottomasti genrensä parhaimmasta päästä taottu kokonaisuus. Alan Silvestrin säveltämä kuuluisa teemamusiikki jää soimaan päähän hyvin efektiivisellä tavalla, eikä se oikeastaan edes haittaakaan, sillä onhan hänen sävellyksensä kuitenkin aivan maagista kuunneltavaa itsessäänkin. Elokuva oli minulle hyvin positiivinen yllätys ja havahduin viimeistään tässä vaiheessa siihen, että saatan jopa tykätäkin toimintagenrestä tästä edespäin yhä enemmän ja enemmän.

Ainakin skeptisyyteni sitä kohtaan on radikaalisti vähentynyt ja tämän avartamiskokemuksen avustuksella olen uskaltautunut lähtemään rohkeammin kokeilemaan mitä elokuvateollisuuden merkillisempiä tuotoksia ja lajityyppejä, joista en ennen ollut edes kuullutkaan tai yksinkertaisesti vain välittänyt aiemmin. Näin ne elokuvat vain osaavat yllättää välillä ja kun ne yllätykset ovat näin positiivisia, aivan uudet näkemykset ja mahdollisuudet avautuvat ihan nenän edessä jatkoa ajatellen. Mitäköhän sitä seuraavaksi löytääkään edestään?


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit