Ohjaus: James Wong
Pääosissa: Devon Sawa, Ali Larter, Kerr Smith, Kristen Cloke
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Muistan aikoinaan kun tämä elokuvasarja oli teinien mielestä yksi niistä raaimmista saatavilla olevista kauhuelokuvasarjoista, joita ei välttämättä ihan yksin uskaltanut katsoa. Ensimmäinen Final Destination - Viimeinen määränpää -elokuva on siitä muistettava elokuva, että esitteli tämän kiehtovan konseptin, joka on ajatuksen tasolla hyvin kutkuttava, mutta samaan aikaan sitä on kevennetty hyvin korneilta vaikuttavilla alkeellisilla lisäyksillä, joita ei vain pysty ottamaan kovin tosissaan. Viime katsastuskerrasta oli nyt vierinyt jo yli vuosikymmen, joten oli hyvä aika virkistää muistia ja kokeilla kuinka teiniaikojen kovin juttu toimi näin astetta kokeneempana katsojana.
Alex ja hänen luokkansa ovat lähdössä Pariisiin luokkaretkelle ja ennen kuin kone ehtii lähteä laituriltaan tämä näkee näyn lentokoneturmasta, jonka kyydissä he ovat sillä hetkellä odottamassa lähtöä. Herätessään tästä unenomaisesta näystään, Alex panikoituu ja aiheuttaa sen verran hämminkiä, että hänet viedään muutaman muun teinin kanssa ulos koneesta takaisin lentokentän puolelle odotustilaan rauhoittumaan. Lentokentälläkin kinastellessaan teinit huomaavatkin lentokentän ikkunoista, että heidän koneensa, joka on juuri noussut ilmaan räjähtää heidän silmiensä edessä ja katseet kääntyvät odotetusti Alexin suuntaan. Pelastuttuaan lentokoneturmasta teinit huomaavat, että heidän olisi kuulunut kuolla samaisella lennolla, sillä itse Kuolema jahtaa heitä kaikin tavoin saadakseen suunnittelemansa tuhotyö valmiiksi. Onnistuuko Alex kumppaneineen välttämään toinen toisiaan kuolettavimpia iskuja, kun heitä metsästetään yksitellen kuin riistaa?
Kyseinen elokuva vaatii katsojaltaan jo ennakkoon valmiutta hyppäämään tarvittavia uskonhyppyjä, jotta jotkut käänteet ja ratkaisut kävisivät jossain määrin edes järkeen. Maalaisjärjellisestihän analysoituna elokuva on aivan naurettava ja hyvin monet yksityiskohdat pistävät ennemmin naurattamaan kuin jännittämään, mikä tosin tuntuikin olevan tekijöiden perimmäisenä tarkoituksena, sillä tätä kokonaisuutta ei vain voi ottaa täysin tosissaan, vaikka haluaisikin. Tässä on kuitenkin se kiinnostavana seikkana, että vaikka elokuva onkin ajoittain aivan päätön ja epäuskottava, se osaa olla siitä huolimatta erittäin kiehtova ja viihdyttävä kokonaisuus.
Asetelma ''kuolevaiset vastaan itse Kuolema'' on itsessäänkin hyvin kutkuttava, sillä kun oikeassa elämässä, kun joku pelastautuu varmalta kuolemalta se kuin miraakkeli, mutta tässä elokuvassa Kuolema ei jätä asiaa sikseen, vaan yrittää väkisin painostaa teinejä rajojensa väärälle puolelle saadakseen haluamansa. Kun Alex onnistuu tämän suunnitellun kaavan rikkomaan, sadonkorjuutapahtuma on valmis alkamaan, jonka perimmäisenä tarkoituksena on pistää ennaltasuunniteltu kohtalo käytäntöön. Jos jollain on määrä tapahtua, niin se tulee aina kuitenkin palaamaan kiertojaan takaisin kummittelemaan yrittäessään saada sen aikaiseksi ajasta ja paikasta riippumatta. Vaikka Kuolema onkin periaatteessa vain aate teinien mielessä, se tuntuu elokuvassa kuitenkin olevan ikään kuin oman olemuksen omaava hahmo, joka on aina tarinan tapahtumissa läsnä, mutta ei koskaan kuitenkaan fyysisenä hahmona.
Elokuvalla on hyvin toistuva ja vähän järkeä tekevä yksityiskohta, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hahmot itsessäänkin. Aluksi pelkiltä sattumilta vaikuttavat yhtäläisyydet pistivät jatkuvasti epäröimään hahmojen turvallisuutta ja heidän tulevaisuuttaan, joka tuntui olevan täysin muun käsissä kuin heidän omien. Nämä sattumat ja sattumanvaraiset seikat ovat hyvin naurettavia ajatuksenkin tasolla, mutta siitä huolimatta ne saivat aikaiseksi yllättävän viihdyttävän kokonaisuuden ollessaan niin korneja sisimmäiseltä luonnoltaan. Tuulenvire tarkoittaa tässä elokuvassa aina sitä, että jokin on vinossa ja että seuraavaksi tulisi tapahtumaan jotain pysäyttämätöntä, ennaltamäärättyä ja häiritsevää. Tämä pahaenteinen tuulahdus tuntui omaavan hyvin yliluonnollisen olemuksen rikkoessaan samalla tarvittaessa kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja antaakseen Kuoleman kerätä satonsa suunnitellun mukaisesti.
Vaikka elokuva ennustaakin ajoittain tulevaa ja vaikuttaa jokseenkin ennalta-arvattavan oloiselta, sitä se ei todellakaan suurimmaksi osaksi ole - ainakaan sillä hetkellä. Se onnistuu aina silloin tällöin huiputtamaan katsojaansa ohjaamalla heitä täysin harhaan alustaessaan samalla täysin uuden suunnan tai käänteen tarinalle. Hahmot on alustettu hyvin löyhästi alusta asti, minkä vuoksi investoituminen täysillä oli kaukainen ajatus parhaimmillaan ja uusia pelinappuloita ilmestyy kuin tyhjästä palvelemaan tarinankulkua ja päähahmojen toimintaa. Toki, opimme ainakin pinnallisella tasolla jokaisesta teiniryhmän jäsenestä ainakin joitain syventäviä meriittejä, jotka sitten helpottivat heidän hahmojensa ymmärtämistä hiukan enemmän, mutta varsinaista syventymistä ei koskaan elokuvan aikana synny, minkä vuoksi valitettavat menetykset ja vastoinkäymiset eivät iske muuten kuin häiritsevällä toteutustavallaan.
Häiritsevistä toteutustavoista puheen ollen onko tämä selkeästi ylilyövä verellä mässäileminen oikeasti edes välttämätöntä kun miettii, että yliluonnollisia ominaisuuksia käyttävä Kuolema voisi yksinkertaisesti vain aiheuttaa uhreilleen esimerkiksi kuolettavat sydänkohtaukset. Siinä sekä varsinainen sadonkorjuu toimisi moitteettomasti ja siivoamista jäisi myöhemmäski vähemmän. Totta kai, nuo kuolinkohtaukset ovat ihan viihdyttäviä ja hauskoja kokonaisuuksia, mutta maalaisjärjellisesti kaikki ei ihan ynnäydy keskenään yhtä järkevästi, kuin sitä toivoisi ennakkoon. On outoa myös nähdä, että muutamien kuolinkohtausten aikana ja etenkin sen jälkeiset hahmojen reaktiot tapahtumiin olivat ailahtelevat autenttisesta traumatisoitumisesta täysin rauhalliseen ''mitään ei tapahtunut'' -käyttäytymiseen. Mutta kuten mainitsinkin aiemmin, elokuva nojaa enemmän tähän aivot narikkaan osastoon, kuin mihinkään muuhun.
Final Destination - Viimeinen määränpää on tarinankerronnallisesti naurettavia käänteitä, sekä ratkaisuja sisälläpitävä kokonaisuus, joka on vuosien mittaan saanut oman ansaitun kulttisuosionsa, sillä vaikka elokuva ei olekaan laadullisesti ehkä ihan parhaimmasta päästä, siinä on jotain erityistä, mikä vetää huomiota puoleensa. Käytännön efektit olivat asiansa ajavia kokonaisuudessaan, kun taas visuaalisesti manipuloidut efektit tuntuivat kyllä jo suurimmaksi osaksi aikansa nähneiltä ja eläneiltä. Siitä huolimatta elokuva on hyvin miellyttävästi kuvattu ja halvasta budjetista huolimatta onnistuu kaikessa raa'assa keveydessään viihdyttämään katsojaansa vakuuttavasti.
Täytyy nostaa hattua teoksen hahmoille, sillä itse olisin luultavasti jo ensimmäisen läheltä todistetun raa'an kuolintapauksen jälkeen menettänyt varmaan järkeni ja traumatisoitunut loppuiäkseni, kun nämä sotaratsut ottavat samalla yhteen itse Kuoleman kanssa yrittäessään selvittää kuolinjärjestyksen kaavaa ja suuntaa. Mitäs itse tekisitte jos saisitte tietää kuolevanne tiettynä hetkenä, tiettyjen ihmisten seurassa ja tiettyjen tapahtumasarjojen seurauksena? Se olisi varmasti hyvin pelottava asema näin näyn nähneelle ihmiselle, joka tuntisi täten olevansa vastuussa tulevasta tilanteesta ja toistaiseksi mukana olevista sieluista. Hirvittävä tilanne kieltämättä...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti