A Ghost Story (2017) - arvostelu



Ohjaus: David Lowery
Pääosissa: Casey Affleck, Rooney Mara
Genre: Draama, Fantasia, Romantiikka
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia

Nyt päästäänkin käsiksi yhteen erikoisimmista elokuvista, jonka olen ikinä kokenut elämäni aikana. Tämä elokuva on onnistunut saamaan minuun täydellisen, syvällisen,  emotionaalisen yhteyden, mitä en voi kovin monesta muusta tykkäämästäni elokuvastani sanoa. En ollut kovin varma tästä teoksesta ennakkoon, sillä se ei edustanut mitään genreä, joka olisi ollut minulle tutun turvallinen tai aina toimiva entuudestaan, puhumattakaan näiden kaikkien lajityyppien luomasta eriskummallisesta sekoituksesta.

Vaikka tiedostin ennen katsastustani meneväni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ikään kuin elokuvien ''mustaan aukkoon'' konsanaan, se silti jollain ihmeellisellä tavalla veti minua puoleensa mysteerisen trailerinsa avustuksella. Monet uskoivat otsikon viittaavan  jonkin sortin kauhuelokuvaan ja siksi pettyivätkin sokkokatsastukseensa, kun elokuva olikin täysin erilainen loppupeleissä. Itselläni ei tosin ollut epäilystäkään elokuvan suuntauksesta, kun traileri antoi jo vähän osviittaa siitä, että minkälaisesta elokuvasta olisi kyse. Onnistuiko se sitten yllättämään minut jollain tavalla? Selvitetään yhdessä...


Muusikko nimeltään C elää vaimonsa M:n kanssa Teksasin Dallasissa ja heille tulee erimielisyyttä sopivasta asuinpaikasta, sillä vaimo haluaa muuttaa muualle, kun taas muusikko ei tästä ajatuksesta oikein tykkää. Eräänä päivänä C joutuu yllättäen kuolettavan autokolarin uhriksi heidän talonsa edessä ja tämä muuttaa vaimon elämän täysin ennalta-arvaamattomaksi mysteeriksi. Vaimo käy sairaalassa vielä katsomassa menehtynyttä aviomiestään ja tämän surullisen visiitin jälkeen valkoisella peitteellä peitetty ruumis yhtäkkiä nousee ruumispöydältä ja lähtee ihmettelemään tapahtumia.

Pian haamu kuitenkin huomaa käytävän päässä valoa puskevan oviaukon ilmestyvän sairaalan sisätilojen seinämään. Hän katsoo valoon ja seuraa kun se hiljalleen katoaa näkyvistä. Tämän eriskummallisen elämän ja kuoleman välimaastossa tapahtuneen ylösnousemuksen jälkeen haamu päättää palata esikaupungin kotiinsa surevan vaimonsa luokse. Minkä vuoksi hän jäi jumiin elämän ja kuoleman välimaastoon? Mikä on hänen tarkoituksensa, tehtävänsä? Täytyykö hänen tehdä jotain asialle vai onko tämä oikeasti se elämänjälkeinen elämä?


Elokuva käsittelee elämää, kuolemaa, rakkautta, sekä menetystä ja kaikkea siltä väliltä. Se nostaa esille erityisen suuria kysymyksiä elämänkulusta ja elämänjälkeisestä ajasta. Teos on hyvin tulkinnanvarainen kokonaisuudessaan ja vaatii katsojaltaan enemmän keskittymiskykyä, sekä omistautumista, saadakseen tarinansa tarkoitetun viestin oikealla tavalla ohjattua heidän analysoitavaksi. Ei ainoastaan, että kyseinen teos yrittää haastaa katsojaansa hahmottamaan moniuloitteisen tarinansa salamyhkäiset teemat ja filosofiset painotukset, mutta se yrittää myös rikkoa hyvin ennalta-arvattavaa kaavamaisuutta, jota se onnistuukin vakuuttavasti välttelemään parhaansa mukaan koko kestonsa ajan, tehdäkseen elokuvasta kerta kaikkisen uniikin kokemuksen.

Elokuvan asetelma on mielettömän mielenkiintoinen, sillä näemme ensimmäisen käänteen sattuessa sen täysin uudesta, erikoisesta ja jopa uniikista näkökulmasta, jota ei olisi edes tullut itse aiemmin ajatelleeksikaan. Se saattaa vaikuttaa tietenkin monen tahon mielestä vain tekotaiteelliselta hömpötykseltä, joka vaikuttaa pinnallisesti analysoiden parhaimmillaan vain mitäänsanomattomalta turhakkeelta, mutta sen pramean pinnan alta löytyy kuitenkin hyvin syvällinen ja moniuloitteinen kokonaisuus, joka haastaa katsojan avartamaan tämä merkityksettömältä vaikuttava kokonaisuus hyvin syväluotaavan filosofiseksi kokonaisuudeksi.

Tämä teos on kuin sarja upeimpia maalauksia, jotka muodostavat yhden ison, kauniin, mutta melankolisen tarinan elämästä, kuolemasta ja sen yli pääsemisestä. Se aiheuttaa surua ja syvää myötätuntoa päähahmoja kohtaan, jotka kokevat äkillisesti traagisen käänteen elämässään samalla huomaten, että elämä on välillä raakaa ja ajoittain myös epäreiluakin, mutta heidän täytyy opetella elämään päivä kerrallaan, sillä ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua. Näiden käänteiden aiheuttamat muutokset ovat osa elämää ja näemmekin hahmojen henkistä kasvua, jonka aikana he pyrkivät käsittelemään tapahtunutta omin avuin. 



Visuaalinen tarinankerronta on aivan mielettömän laadukasta koettavaa ja se pysyi hyvin isossa roolissa koko kestonsa ajan. Aina ei tarvita dialogia ja sanoja, jotta voisi kertoa tarinansa mahdollisimman efektiivisesti. Se tekeekin tästä elokuvasta hyvin vakuuttavan, sillä se onnistuu käyttämään minimaalisesti näitä aspekteja ohjatakseen tarinankulkuaan. Esimerkiksi elämän ja kuoleman välimaastoon jumiin jääneet haamut kommunikoivat elein ja anomalien avustuksella yrittäessään viestiä lähimmäisilleen jotain tärkeää tai saadakseen aikaiseksi jotain, mikä edesauttaisi tämän tarkoituksenperäisyyden selvittämistä tai tätä tärkeän tehtävänsä suorittamisessa. Elokuva saadaan myös lopussa nätisti niputettua ympäripyöreäksi kokonaisuudeksi, jossa elokuvan alkupuolella todistetut yksityiskohdat maksetaan takaisin lopussa hyvin miellyttävällä tavalla.

Elokuvan ajankulku on tuotu esille hyvin innovatiivisten ja upeiden leikkausten avustuksella. Taiteellisia ratkaisuja käyttäen, elokuva onnistuu lumoamaan katsojan sekä kauniin visuaalisesta, että tarinan rakenteellisesta näkökulmasta katsoen. Toki ajoittain teos turvautuu hyvin erikoisiin ratkaisuihin etenkin hyvin ylilyövästi venytettyjen kohtauksien avustuksella, jotka vaikuttavat ehkä hitusen liian mahtailevilta ja huomiotaherättäviltä, mutta siitä huolimatta kuitenkin myös hyvin hypnotisoivilta tapauksilta kokonaisuudessaan. Visuaalisesti elokuva on aivan maagisen työtason omaava aikaansaannos, joka ei ainoastaan ole mitä innovatiivisin ja uniikkein osanen koko elokuvassa, mutta se onnistuu myös tuomaan mitä mainioimpia kuvakulmia, täydellisintä kuvaustekniikkaa ja rauhoittavan kaunista värimaailmaa näytölle niin huolellisen vaikuttavalla tavalla.


Roolisuoritukset ovat oikein vaikuttavat kokonaisuudessaan. Rooney Mara vaimona onnistuu täydellisesti tuomaan surevan lesken hahmonsa hyvin vakuuttavasti näytölle. Hän välittää hahmon surun, epätoivon ja sisäisen emotionaalisen kamppailun hyvin väkevästi näytön toiselle puolelle ja onnistumme katsojina investoitumaan häneen kaksin käsin. Casey Affleck ajaa asiansa oikein mainiosti muusikkona, mutta se onkin aika jännä sisäistää, että hän esittää rooliaan suurimmaksi osaksi valkoisen peitteen alla menehtyessään heti elokuvan alussa ja loppuelokuvan ajan hänen roolisuorittamisensa on hyvin epäihmismäistä ja uskottavan hengellistä kaiken kaikkiaan, minkä vuoksi pidin hyvin paljon hänenkin työpanoksestaan.

Ihmiset pyrkivät huomaamattaankin jättämään jälkensä historiaan olkoon koko ihmiskunnan tai perheensä muistioihin, mutta joka tapauksessa joka ikinen ihminen yrittää varmistaa sen, että hän elää vielä kuolemansa jälkeenkin jollain tavalla. Vaikka elokuva tuokin näitä syväluotaavia teemoja vakuuttavasti näytölle, sen aikana tulee myös ajateltua paljon muitakin filosofisia asioita. Hyvänä esimerkkinä nostan sellaisen kysymyksen, että onko millään tekemällämme tai sanomallamme kuitenkaan mitään merkitystä, sillä joka tapauksessa kaikki tietämämme ja tuntemamme tuhoutuu jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tuotos onnistuu herättämään hyvin painavia kysymyksiä ja pohdiskelua itse elämästä ja kuolemasta. Minuun tämä iski erittäin syvällisellä tasolla, sillä ymmärsin mitä perimmäistä tarkoitusta elokuva yritti ajaa takaa, vaikka sekin tosin oli hyvin tulkinnanvarainen seikka itsessäänkin. Kaikki onnistuvat varmasti tekemään jonkin sortin johtopäätökset elokuvan emotionaalisesti ulottuvasta sisällöstä.


Varoitan tässä vaiheessa, että David Loweryn A Ghost Story ei tule kyllä puoliinkaan elokuvien rakastajiin iskemään sen vaatimalla tasolla, sillä tämä tuotos vaatii katsojaltaan hyvin paljon sekä keskittymis-, että filosofista hahmottamiskykyä, jotta sen perimmäisen viestin ymmärtäisi ja sisäistäisi. Se joko iskee kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Kyseinen elokuva on jakanut katsojien mielipiteet suurimmaksi osaksi kahtia: toisen puolen pitäessään elokuvaa mestarillisena visionäärin neronleimauksena ja toisen puolen pitäessä elokuvaa täysin mitäänsanomattomana ajanhukkana

Onneksi itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, sillä tämä elokuva on säväyttävän upea ja erittäin syvällinen kokemus kaiken kaikkiaan. Sanoisin harkitsevalle taholle niin, että täysin avoin mieli ja halu uppoutua liikkuvan kuvan taiteelliseen mereen ovat tämän elokuvan katsomisessa hyvin tärkeitä seikkoja, joita ilman elokuva ei välttämättä tule vakuuttamaan toivotun oloisesti. Sen katsomiseen kannattaa asennoitua hyvin optimistisesti ja vailla ennakko-odotuksia, sillä siinä tapauksessa takaisinmaksu voi olla potentiaalisesti täydellisyyttä hipovaa, niin kuin minun tapauksessani se olikin. Suosittelen tätä teosta jokaiselle kokeiltavaksi, sillä se herättää ihan yleisestikin ottaen mukavasti keskustelua hyvin painavista aiheista.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit

  1. Onko tämä kuin ghost näkymätön rakkaus, mutta filosofisempi versio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa, kun en ole kyseistä teosta vielä katsonut, mutta eiköhän sekin tule jossain vaiheessa katseltua. Sittemmin pystyn sanomaan paremmin!

      Poista

Lähetä kommentti