Ohjaus: Ruben Fleischer
Pääosissa: Sean Penn, Ryan Gosling, Emma Stone, Josh Brolin
Genre: Toiminta, Rikos, Draama
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Huippuluokan näyttelijäkaarti sai minut hyvin kiinnostuneeksi kyseisestä elokuvasta, vaikken ehkä itse pidä itseäni tämän elokuvagenren suurimpana kannattajana. Olin kuitenkin avoin tälle uudelle kokemukselle ja sainkin siinä samalla jonkin sortin "Bad Times at the El Royalen" tyylisiä rikostrillerimäisiä ennakkotunnelmia nostateltua varsinaisesta asetelmasta ja sen tarjoamalta tunnelmalta tutkiessani teoksen trailereita ennen varsinaista katsastusta. En kyllä halunnut näiden myyntipuheiden ja materiaalien perusteella jättää kyseistä teosta katsomatta, joten päätin kylmänviileästi uppoutua Gangsterisodan maailmaan pää edellä ajattelematta sen enempää.
Rehellisesti sanoen, kyseisessä elokuvassa oli kyllä jotain ilmiömäisen erityistä kytemässä pinnan alla odottamassa hieman näyttävämpää esillepanoa, mutta jostain syystä loppujen lopuksi se ei ihan onnistunut räjähtämään sille potentiaaliselle tasolleen, johon sillä oli kyllä kaikki rahkeet ylettyä. Elokuvan jännityksen purkamisen tyyli on hyvin pidättäytyväistä, eikä se varsinaisesti riskeerannut "splash the cash"-tyylisellä mentaliteetilla, lukuun ottamatta kuitenkin muutamaa hyvin toteutettua toimintakohtausta. Joissain tietyissä kohdissa sellainen lähestymistapa olisi voinut toimia paremmin tässä elokuvassa, mutta toimihan tämäkin varman päälle pelattu versio yhtälailla.
Yllätyin hyvin paljon siitä, että elokuvan tunnelma on niinkin kevytmielinen, vaikka itse käsiteltävä aihe on suhteellisen rankka ja konseptiltaan painavaa tavaraa, verrattuna siihen kuinka sitä tässä elokuvassa ylseisesti ottaen käsittellään. Tarkoitan sitä, että elokuvaa oli yllättävän helppo seurata kevein mielin, eikä se kokonaisuudessaan tuntunut niin väsyttävältä katsastukselta, joka olisi liian painava omalle psyykkeelle. Monet muut rikoselokuvat saattavat tuntua hyvin väsyttäviltä teoksilta, jotka vaativat katsojaltaan enemmän ja jossain tapauksissa myös ikään kuin imaisee oman osasensa katsojastaan emotionaalisella tasolla itselleen. Tämä keveys oli siltikin mielestäni hyvin positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan.
Ensimmäinen puolikas elokuvasta esitteli meille aika laiskahkosti rakennettuja hahmoja, mikä ei rehellisesti sanoen edes haitannut, sillä heidän kasvunsa elokuvan aikana sai meidät kyllä kartalle siitä, että minkä sortin ihmisistä oli kyse. Elokuvan aikana käytettiin myös muutamaan otteeseen hyvin miellyttävän erityislaatuisia kamera-ajoja ja kuvakulmia luodakseen innovatiivisen tuntuisia silmiä lepuuttavia kohtauksia. Valitettavasti näistä eeppisistä kohtauksista tuntui puuttuvan suurimmaksi osaksi jännitys kokonaan, joka olisi voinut nostattaa hieman painoarvoa kaikelle tapahtuvalle.
Toinen puolisko elokuvasta oli paljon tunnelmallisempi ja piti sisällään niitä aiemmin vaadittuja jännittäviä panoksia, minkä vuoksi siihen oli helpompi investoitua jopa emotionaalisella tasolla, kun taas ensimmäinen puolisko tuntui olevan suurimmaksi osaksi vain pinnallista silmäruokaa. Saimme onneksi siis edes jälkijunassa tuntea jotain hahmojamme kohtaan ja pystyimme saamaan edes jotakin irti itse tarinastakin, vaikka aluksi meno tuntuikin hyvin laihalta.
Tarina selkeästi parani mitä pidemmälle siinä edettiin, mutta kaikista upeimmat, sekä innovatiivisimmat kohtaukset kuvattiin kyllä jo ensimmäisen puoliskon aikana, mikä aiheutti minulle pienimuotoisen ristiriidan. Olisin mielelläni nähnyt, että nämä upeat kekseliäät visuaaliset ratkaisut ja tarinaan uppoutuneisuus kulkisivat käsi kädessä alusta loppuun asti, mutta nyt tuntui, että ohjaaja olisi keskittänyt kiinnostuksensa elokuvan kahteen tärkeimpään seikkaan erikseen eikä samanaikasesti tasapainottaen. Mielestäni näiden kahden aspektin tasapainoitus olisi voinut tehdä kyseisestä teoksesta paljon viihdyttävämmän ja tunteellisemman kokonaisuuden kaiken kaikkiaan.
Nautin elokuvan sisältämistä hahmoista ja heidän rakenteistaan yllättävän paljon, vaikka heitä ei oltu mitenkään ihan älyttömän syvällisesti käsiteltykään sen aikana. Joka tapauksessa roolisuoritukset olivat mahtavia ympäri pöydän, mutta etenkin Josh Brolin, Ryan Gosling ja Sean Penn saivat minut tuntemaan edes jotain heidän hahmojaan kohtaan elokuvan loppua saavuttaessa. Toki, muut näyttelijät ajoivat kyllä asiansa, mutta tietyt henkilöt vain kiilsivät enemmän näytöllä suoritustensa valossa kuin toiset.
Gangsterisota on suurimmaksi osaksi viihdyttävä toimintaan nojaava rikoselokuva, jossa tarina on hyvin yksinkertaisen asetelman omaava kokonaisuus. Hahmot tekevät omilla pienillä konflikteillaan kyseisestä tarinasta paljon teatraalisemman kokonaisuuden samalla hidastaen heidän omaa matkaansa määränpäähänsä jatkuvalla säätämisellään. Visuaaliset aspektit olivat kyllä täysin kunnossa ja kevyehkö tunnelma teki kaikesta paljon helpomman nieltävän.
Tämä ei missään nimessä ole lähellekkään mestarillista tasoa hipova kokonaisuutta, vaikka pitikin sisällään muutamia mahtavia tilanteita ja innovatiivisia ideoita. Ehdottomasti kannattaa kyseinen teos katsastaa, jos sattumoisin tulee joskus vastaan, mutta älkää kuitenkaan odottako tähtiä taivaalta tai saatatte pettyä pahanpäiväisesti. Viihdyttävä kokonaisuus, joka sopii rentoon iltakatseluun, mutta luultavasti vain kerraksi ja vain unohdettavaksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti